Pikkuteitä Utahiin

Aamulla aurinko kutitteli Aspenin rinteitä keväisen kauniisti, mutta meidän ei auttanut muu kuin sanoa heipat ja suunnata auton nokka kohti länteä ja uusia seikkailuja. Emme kuitenkaan malttaneet huristella Utahiin ihan suorinta reittiä, vaan kurvailimme osavaltioden rajalle pieniä takateitä pitkin ja imimme itseemme aimoannoksen Coloradon maalaismaisemia.

Matkalta löytyi lisää vuoria, järviä, jokia, lehmiä ja sokerina pohjalla Rifle Falls, state park.

Osavaltioiden rajaa lähestyessämme maisemat muuttuvait toisaalta hiipien, toisaalta aivan yhtäkkiä vehreistä kivisiksi. Utahissa saimmekin ihastella mitä mielikuvituksellisempia kiviasetelmia, kallioita, kanjoneita ja autiota aavikkoa. Hiljaisilla teillä huristellessa tuntui välillä, että olemme aivan yksin maailmassa. Dead Horse Point state parkista löysimme sitten ne kaikki kadoksissa olleet ihmiset. Kun tekee jotain itselle uutta ja ainutkertaista (keskellä ei mitään), ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka moni muukin on löytänyt tiensä samaan paikkaan täsmälleen samaan aikaan.

Tämän yön vietämme pienessä Green River:n kylässä. Huomenna heräämme ennen kukkoa ja lähdemme ihastelemaan kiviä ja hiekkaa muihin Utahin state parkeihin. Koska Grand Canyon on suljettu eikä Las Vegas sittenkään houkuta kaikkien näiden luontoelämysten jälkeen (teemme sinne sitten ihan oman reissun kaikessa rauhassa), aiomme suunnata kotiin jo tiistaina, eli päivää suunniteltua aiemmin. Matkustelu on ihanaa, mutta San Diegossa odottava oma uusi koti alkaa pikkuhiljaa tuntua kaikkein makeimmalta mansikalta.