Dmv:tä ja tyttöhömppää

Jos olet joskus asunut USA:ssa, olet todennäköisesti asioinut dmv:ssä (department of motor vehicles) ja hymyilet tietäväisesti, kun kerron viettäneeni eilen koko aamun San Diegon dmv:ssä. Dmv on kaikkien virastojen äiti, jossa kuljetaan luukulta luukulle erilaisten vuorolappujen ja lomakkeiden kanssa ja odotetaan, odotetaan ja vielä vähän odotetaan.

Portsmouthin dmv oli aika pieni ja sievä eikä Concordin toimistokaan vienyt koko päivää. Kalifornian dmv on maineeltaan yksi pahimmista, mutta kaikeksi onneksi täällä voi varata ajan asioiden hoitamiseen. Näin tein minäkin, hyvissä ajoin pari viikkoa sitten ja ensimmäinen vapaa aika löytyi eiliselle. Kuvittelin piipahtavani toimistossa ihan pika pikaa ja käveleväni ulos Kalifornian ajoluvan kanssa. Noh, toisin kävi.

Sisään astuessani löysin kaksi jonoa. Yksi oli loputtoman pitkä, toinen ihan tavallisen pitkä. Näistä se lyhyempi (pitkä) oli ihmisille, joilla oli aika varattuna, mutta jostain käsittämättömästä syystä molempia jonoja palveli tasan yksi ja sama työntekijä. Ensimmäisestä jonosta selvittyäni sain täytettäväkseni ajokorttihakemuksen ja sitten pitikin taas jonottaa saadakseni hakemustani vastaavan vuoronumeron. Sopimani aika tuli ja meni, mutta valotaulun numerot eivät tuntuneet liikkuvan mihinkään. Onneksi oli kirja mukana!

Lopulta oikea numerosarja ilmestyi taululle ja pääsin asioimaan seuraavalle luukulle. Taas allekirjoitettiin muutamia papereita ja esiteltiin dokumentteja, minkä jälkeen sain luvan jonottaa seuraavalle luukulle valokuvattavaksi. Ja sitten kuulinkin jymy-yllätyksen: Kaliforniassa kaikkien ajokorttia hakevien täytyy suorittaa kirjallinen testi. Eipä tullut pieneen mieleenkään! New Hampshiressa ei tarvinnut testailla mitään, jos jonkun muun osavaltion myöntämä ajokortti oli voimassa. Minä tosin jouduin suorittamaan sielläkin kirjallisen kokeen ja ajokokeen, sillä minulla oli siihen aikaan vain suomalainen ajokortti. Mutta eipä auttanut muu kuin täyttää yli kuusikymmenkohtainen monivalintakoe ja toivoa parasta. Läpihän se meni, hyvä minä! Koe oli kyllä paljon tiukempi kuin New Hampshiren vastaava, mutta onneksi perusliikennesäännöt ovat samat joka osavaltiossa ja osavaltiokohtaiset säädökset sain arvattua jotakuinkin oikein. Parin viikon päästä pitäsi sitten uuden ajokortin ilmaantua postilaatikkoon. Siihen asti pitää pärjätä peperisella ajokortilla ja rei itetyllä (apua, miten tuo kirjoitetaan?!) New Hampshiren ajokortilla.

Dmv:stä selvittyäni oli todellisen tyttöhömpän vuoro. Ystäväni oli löytänyt groupon tarjouksen mani- ja pedikyyriin ja houkutteli minut seurakseen. Ei ehkä maailman Veeramaisin juttu, mutta välillä on ihana hemmotella itseään. Nyt on sitten joogamattoon ja juoksulenkkareihin mätsäävät varpaankynnet ja sormissa hieman hillitympi luonnollinen väri. Pari kynttä on tosin jo vähän naarmuilla, kun en millään meinaa muistaa olla leidimäinen...

Illalla tasapainottelinkin sitten tyttöhömpän ja rempseämmän meningin välillä, kun vietin tyttöjen iltaa sporttibaarissa. Baarissa oli parikymmentä telkkaria ja samaan aikaan pystyi seuraamaan futista, baseballia ja lätkää, useita pelejä kerrallaan. Tuli kotoisa olo, kun Red Soxien voiton selvittyä baarissa rävähti soimaan Dropkick Murphy's Shipping Up to Boston :). Ja hyvin taisi Bruinsienkin peli päättyä, jesh! Minun sporttikotikaupunkini tulee kyllä ikuisesti olemaan Boston, sitä ei voi enää muutaa, vaikka kotikaupunki vaihtuukin.

Mutta nyt pitää ahtaa pinkit kynteni lenkkareihin ja lähteä juoksulenkin kautta nurtsia ajamaan. Samalla pitäisi miettiä, mitä teen kotimme muurahaisongelmalle. Eilen kotiin tullessani löysin kettiön ja pyykkihuoneen väliseltä seinältä kokonaisen muurahaisarmeijan. Vein heti kaikki roskat ulos ja aamulla muurahaiset olivat kadonneet, mutta en usko hetkeäkään, että ongelma olisi tällä selvä. Jossain täällä ne piileksivät uusia roskia odotelleen. Vinkkejä otetaan vastaan! Myrkyt eivät käy kissan takia.

Nyt riittää nurtsia ajeltavaksi! Koko piha ei mahtunut yhteen kuvaan... Lisää pihaa löytyy sivuilta ja takaa. Puutarha on jo suunnitteilla!