Hiljaa hissukseen ikävöiden

Muistan lapsena hihitelleeni Aku Ankan veljenpoikien sudenpentuakronyymeille. Eipäs hihitytä enää (tai välillä hihityttää entistä enemmän), sillä maailmaani on putkahtanut koko viidakollinen erilaisia military-akronyymeja. Näitä akronyymeja, joiden merkityksestä minulla ei ollut aluksi pienintäkään haisua, käytetään joka paikassa oikeiden sanojen lailla. Yritäpäs siinä sitten arvailla, että mistäköhän mahtaa olla puhe. Ensimmäinen virasto, missä hoidin military-asioitani oli DEERS (defence enrollment eligibility reporting system), eli tuttavallisemmin peura(t).

Kaikista lyhennesanoista tärkeimmäksi ja kätetyimmäksi on viime aikoina muodostunut OPSEC (operational security). Jokaisen military-puolison tulisi tietää, mitä tämä pieni sana käytännössä tarkoittaa, sillä "loose lips sink ships". Ja tätähän ei kukaan tahdo! Lipsahduksia tuntuu kuitenkin sattuvan tämän tästä, mikä aiheuttaa perheryhmien ja yksiköiden sisällä ihan turhaa ja vältettävissä olevaa draamaa ja todellisia vaaratilanteita.

Minun kohdallani OPSEC tarkoittaa muun muassa sitä, että en tule koskaan blogissani kertomaan, missä ja mitä Phill tarkkaan ottaen tekee milloinkin. Myöskin Phillin tuloista ja menoista pysyttelen aika hiljaisena. Perus nyrkkisääntö on, että asioista saa kertoa vasta sen jälkeen kun ne ovat jo tapahtuneet ja virallisesti tiedossa. Esim. Portsmouthissa shipyard oli aivan keskustan ytimessä ja kuka tahansa ohikulkija taatusti huomasi jos sukellusvene saattajineen oli joko tulossa tai lähdössä. Totesimme yhdessä muiden katselijoiden kanssa, että jep, sinne ne nyt menevät. Sitä en kuitenkaan ohikulkijoille kertonut, mistä veneestä oli kysymys, minne se oli matkalla ja kuinka kauan se olisi poissa.

En voi kertoa Phillin kotiintulopäivää etukäteen edes vanhemmilleni tai ystävilleni. Eivätkä he onneksi edes kyselekään. Muiden vaimojen kanssa en myöskään päivänmääristä keskustele, varsinkaan puhelimessa tai julkisilla paikoilla. Kriittisimmät päivänmäärät saan tietooni vain ja ainoastaan kasvotusten parilta tarkkaan valitulta henkilöltä.

Tällä hetkellä Phill ei ole kotona. Sähköpostit ovat siis taas nousseet arvoon arvaamattomaan. Minulla on tietenkin kova ikävä, mutta osaan jo elää ikäväni kanssa. San Diegossa on paljon tekemistä ja nähtävää ja sosiaalisia kontaktejakin on löytynyt jo todella kivasti. Vaikka osaankin olla yksin ja tarvitsen välillä yksinäisen koti-illan, on ollut kiva huomata, että se on täysin vapaavalintaista. Yksin saa olla, muttei tarvitse. Perjantaina latasin minäakut ja eilen taas viiletin tapahtumasta toiseen uusien ystävieni kanssa. Kun pitää itsensä kiireisenä ja onnellisena, menee aika paljon nopeammin ja pian jo koittaa aikaa, kun saa sen maailman parhaan sailor-suudelman.

Joku varastaa aina kaukosäätimen. Jos ei Phill, sitten Kisu...

Olin kesällä katselemassa sukellusveneen lähtöä ja pieni ystävä lennähti rinnuksille pitämään seuraa ja jakamaan tärkeän hetken kanssani. Siinä se pysyi ainakin 15 min. ihan hissukseen.