Hiekkaleikkejä ja kotikaipuuta

Voi ihanuus mikä päivä! Nukuimme aamulla yli ysiin (road tripin ennätys!) ja nautiskelimme aamupalasta kaikessa rauhassa. Hyvin ravittuina aloitimme viimeisen muutton liittyvän puhelinrumban, eli päivitimme vakuutuksemme New Hampshiresta Kaliforniaan, sovimme tapaamisen housing-toimiston kanssa, järjestimme San diegoon shipatun kakkosautomme noutamisen ja hommasimme uuteen kotiin kaapeli- ja internetpalvelut. Ihana tunne, kun saa ruksia monta kohtaa "to do-listalta"!

Töiden jälkeen oli leikin aika. Tänään suuntasimme kulkumme Pink Coral Sand Dunes state parkiin, sillä mikään ei voita päivää isojen ihmisten hiekkalaatikossa. Matka puistoon kesti n.1,5h, mikä sai meidät viimeinkin ymmärtämään, kuinka suhteellinen käsite "järkevä matka-aika" on. Olemme tottuneet asumaan lähellä kaikkea ja pitämään parin tunnin ajomatkaa pitkänä. Tällä road tripillä olemme istuneet autossa lukuisia tunteja, eikä pari tuntia tunnu enää miltään. Puistohan oli melkein naapurissa :).

Kartalta katsottuna reitti oli helppo ja suoraviivainen, mutta totuus olikin sitten jotain muuta. Yhtäkkiä edessämme oli päällysteen loppumisesta ilmoittava kyltti ja primitiiviseksi luokiteltu sora-/hiekkatie. Mutta eihän yksi hiekkatie vielä suomalaista mökkiteihin tottunutta tyttöä pelota. Ei, vaikka se olisikin aivan nimismiehen kikkuroilla. Automme täristeli uskollisesti perille puistoon ja sai kiitokseksi taputukset konepellille.

Puistoon päästyämme saimme pettymykseksemme todeta, että hiekkalautojen (?) ja -kelkkojen vuokrauspiste ei sijainnutkaan puistossa. Koska täällä Utahin perukoilla on aika heikot kännykkä- ja 3G-verkot, ei google juossut tällä kertaa apuun, vaan jouduimme tyytymään perinteisiin hiekkaleikkeihin. Ja hauskaa meillä olikin! Yritimme laskea hiekkamäkiä köyhien lasten tyyliin autostamme löytyneillä pahveilla, mutta eiväthän ne mihinkään luistaneet. Onneksi jalat kantoivat ylös ja alas, kävellen ja juosten ja naurettua tuli niin paljon, että suut, silmät ja kengät olivat täynnä hiekkaa. Nyt taas ymmärrän, miksi kaikki lapset rakastavat hiekkalaatikkoa!

Muutaman tunnin hiekkaleikkien jälkeen suuntasimme takaisin St. George-"Cityyn" ja kävimme hakemassa mukaamme ruokaa ja pullollisen viiniä. Hotellimme tarjoaa loistavan elokuvadiilin, jota ei voinut vastustaa: elokuva (me katsoimme "Now you see me, now you don't"), movie boxi karkkia, popparit ja kaksi juomaa $6,50. Siinä kaikki tarvittavat ainekset onnistuneeseen elokuvailtaan. Täällä syrjäkylillä ei ole iltaisiin niin kauhesti tekemistä, jos joku sattui ihmettelemään, miksi vietämme viimeisen reissuiltamme elokuvaa katsellen.

Huomenna on edessä aikainen herätys ja viimeinen rutistus kohti kotia. IHANAA! Keskiviikkona hoidetaan juoksevia asioita ja torstaina saapuu muuttokuorma. Tavarat saapuivat San Diegoon jo viikko sitten, mutta varsinaisen toimituspäivän saimme valita itse. On tämä kyllä kätevää! Blogiin tulee nyt muutaman päivän hiljaisuus, sillä minulla ei ole nettiä eikä todennäköisesti ylimääräistä aikaakaan. Palaillaan siis asiaan loppuviikosta aurinkoisten San Diegon kuulumisten kanssa.