Älkää nyt suomalaiset pahastuko, mutta Amerikassa ollaan aika paljon kohteliaampia kuin Suomessa. Sanat please ja excuse me ovat täällä kovassa käytössä eikä asiaan mennä koskaan suoraan töksäyttämällä vaan pehmeästi hymistellen.
Olen asunut USA:ssa nyt jo sen verran pitkään, että kohtelias puhetapa on alkanut tulla luonnolliseksi osaksi omaa olemistani ja elämistäni. Paikallisella mittapuulla olen silti edelleen aika töksähtelevä enkä edelleenkään muista aina sanoa excuse me ohittaessani kanssaihmisiä kadulla tai kaupassa parin metrin säteellä. Arvostan kauniita tapoja, aivan niin kuin arvostan suoruuttakin.
Ulkomailla asumisen paras puoli on uusille näkökulmille altistuminen. Se jää sitten jokaisen päätettäväksi, miten uusia näkökulmia ja kokemuksia hyödyntää ja ottaa osaksi omaa minäänsä. Hassua kyllä, suomalaisuus on minulle täällä ulkomailla tärkeämpää kuin koskaan, sillä vahva kulttuuri-identiteetin pohja on kaiken a ja o. Sen varaan on helppo rakentaa avomielisesti uutta ja entistä eheämpää minää. Uudet kulttuurivaikutteet eivät ole uhka vaan rikkaus. Tavoitteeni on höystää suomalaisuuttani kauniilla amerikkalaisuudella ja kehittyä ihmisenä, kulttuurista viis.
Tänään minulla oli ensimmäiset Suomi-treffit pitkään aikaan. Kun kaksi suomalaista kohtaa maailmalla, tuntuu kuin olisi tunnettu jo pitkään. Suomalaisuus yhdistää niin monella tavalla! Ihanaa kun on taas mahdollisuus puhua omaa kieltäni kasvotusten muiden suomalaisten kanssa. Uusia Suomi-treffejä odotellessa!
Munkin täytyy edelleen keskittyä, että saisin pidettyä kohteliaan linjan yllä. Kun kysytään mitä kuuluu, ei enää voikaan töksäyttää hyvää, vaan täytyy ponnistella se koko 'kiitos hyvää, entä sinulle' -litania. Ensimmäisen työpaikkani pomo jaksoi aina naureskella mun alkuajoille, jotain kun kysyttiin, vastasin perussuomalaiseen tapaan kyllä/ei. Ajan kanssa on onneksi oppinut täyttämään puhettaan, myös nillä kohteliailla täytteillä.
VastaaPoistaJoo, tuo puheen täyttäminen ei tule useimmilla suomalaisilla luonnostaan ja se pitää oikeasti opetella. Nopeasti sen oppii, mutta siihen (ainakin minulla) meneekin sitten aikaa, että siitä tulee luonnollista. Toinen juttu on oikean kysymyksen (mitä kuuluu) ja muodollisuuden erottaminen toisistaan. Suomessa tietää, että ystävät haluavat oikeasti tietää, mitä kuuluu. Täällä en ole edelleenkään aina ihan varma, kuinka nopeasti voisi mennä oikeasti asiaan.
PoistaMeilläkin kasvatettiin kohteliaiksi ja etenkin "kiitos" on aina kuulunut aktiiviseen sanavarastoon. Mutta kohteliaisuuden hienosäätö on eri maissa aika erilaista. Etelävaltioiden kohteliasuus, lisäsanat, ja vanhempien kunnioittaminen on vielä ihan omalla tasollaan. Pohjoisemmassakin kuulee välillä noita "hun'", "sweetie" ja muita pikkusanoja, jotka saavat minut aina hymyilemään. Voi kun niitä oppisi joskus itsekin käyttämään luonnollisesti. Ja voi kun tottuisin siihen, että minua kutsutaan Ma'am :).
VastaaPoistaOlen muuten tehnyt ihan saman havainnon, kun taalla maailmalla paasee juttelemaan toisen suomalaisen kanssa niin juttua tulee vaikka muille jakaa ja on jotenkin heti aina samalla aaltopituudella vaikka ei olisikaan mitaan yhteista historiaa viela ollenkaan. Kukaan muu kuin ulkomailla asuva toinen ei voi ymmartaa mita tarkoittaa kun skype on ainut valine pitaa yhteytta kotivakeen jne, sekin tuntuu yhdistavan kovasti.
VastaaPoistaTaallakin odotetaan seuraavia suomi-treffeja, ne ovat aina piristysruiske arkeen! :) Ja tanaan taas toihin tullessani koetin muistaa keta oli millakin reissulla viime viikolla, kun kohteliaasti pitaa kysya miten reissu meni ja miettia et vastaataanko et 'it was fine thanks' vai kerrotaanko reissusta oikeasti jotain. Ehka tasta joskus oppii.
Joo, jos joku oikeasti tahtoo tietää kuulumiset, niin sitten ne kyllä kuuntelevat vastaukset tarkasti ja muistavat yksityiskohtia. Se on minusta ihanaa, vaikka aiheuttaakin välillä noloja tilanteita, kun en osaa kysyä oikeita vastakysymyksiä.
PoistaKohteliaisuus ja kaytostavat todellakin ovat paljon enemman arvossaan taalla kuin esim Suomessa. Ja kun taalla on tarpeeksi kauan ollut, niin sita tavallaan kokee sen epakohteliaana, kun excuse me ei kuule, ovia ei pideta auki, kun ei kutsuta ma'am.....
VastaaPoistaMina en ole Suomi treffeilla ollut kuin itse asiassa pari kertaa taalla asumisen aikana, ja vaikka nain Internetissa on ihan suhteellisen helppoa kayttaa Suomen kielta, niin in real life puhuminen on vaikeaa.... ehka jonain paivana...
Puhekieli kangistuu nopeasti! Mutta kyllä se onneksi palautuukin (ainakin vielä tässä vaiheessa). Onneksi on Skype ja Suomessa ystäviä ja perhettä, niin voi aina treenailla.
PoistaEi amerikkalaiset ole kohteliaampia, vaan kohteliaisuus on erilaista taalla ja Suomessa. Kohteliaisuutta se on muuten rehellisyyskin ;)
VastaaPoistaSuomalainen tapakulttuuri eroaa paljon amerikkalaisesta. Suomalainen suoruutta on vaikea ymmärtää, jos ei tunne suomalaista kulttuuria. Minun on sitä usein ikävä, mutta ymmärrän myös, miksi suoruutta pidetään täällä usein tylynä.
Poista