Uuteen paikkaan muuttaessani juoksuinnostukseni nousee aina uusiin lukemiin. Niin tälläkin kertaa. Eilen juoksin kukkuloille ja löysinkin (hyvän takamustreenin lisäksi) aika mielettömiä maisemia. Tänään suuntasin juoksuaskeleeni rannalle ja tunsin olevani todella onnekas. On vieläkin vaikea uskoa, että nämä ovat oikeasti uudet kotikulmani. Pari kertaa oli pakko pysähtyä räpsäisemään kuva ja paljastaa kaikille kanssajuoksijoilleni olevani ihan uusi kulmakuntalainen. Mutta ei se mitään, ei minulla tainnut muutenkaan olla paikalliset tavat vielä ihan hallussa: Täällä ei pidäkään moikkailla vastaantulijoille. Höh, minusta Portsmouthissa oli niin kiva juosta, kun kaikki olivat kaikkien kavereita - ihan kuin yhtä isoa perhettä. Huomenna tiedän sitten olla cool ja etäinen...
Aamuinen juoksulenkki sai jatkoa 2 mailin kävelyllä rannalle(rannalle) ja takaisin. Olin liikenteessä ystäväni kanssa, joka on koulutukseltaan personal trainer. Maanantaina aloitankin sitten tehotreenit hänen kanssaan. En malta odottaa! Luvassa on ämpärikaupalla hikeä, liikunnan riemua ja lisää järkeä treeniin. Ystäväni on hyvin suora ja hyvin tiukka, joten tulosta tulee taatusti. Juuri se potku persuksiin, jota olen jo hetken kaivannutkin!
Tervetuloa San Diegoon! Oon hetken blogiasi hiljasesti täällä seuraillut, nyt pittää kyllä jo kommentoidakin kun niin lähelle asetuitte. :) Josko lenkki- tai rantsuseuraa tai muuten vaan seuraa kaipaa niin saapi mailailla... terkuin suomityttö täältä La Jollasta. :)
VastaaPoistaOi mahtavaa, mehän ollaan melkein naapureita! Laitanpa viestiä tulemaan :).
PoistaHmm.. En sitten kuitenkaan löytänyt sinun sähköpostiosoitetta. Mutta laita minulle mailia veerakaukanakotona@gmail.com Olisi tosi kiva tavata!
Poista