Pokerinaama

Jos eksyn vielä joskus pelaamaan en ole koskaan (never have I ever) -peliä, en voi enää väittää etten olisi koskaan pelannut pokeria rahasta. En voi myöskään väittää, ettenkö olisi koskaan voittanut pokeriturnausta. Näis se elämä heittelee...

Joitain viikkoja sitten ystäväni kysäisi, mitä tuumaisin, jos hän järjestäisi vain naisille tarkoitetun pokeri-illan. Vastasin silmääkään räpäyttämättä I'm in! Aika moni muukin antoi saman vastauksen ja niin siinä sitten kävi, että viime lauantaina pelattiin hyvin rento, mutta ammattimainen turnaus totaalisen kokemattomien pokerinaisten voimin.

Osallistuminen (buy in) oli kymmenen taalaa ja tällä summalla saimme jokainen 1000 pelimerkkiä. Big blind and small blind nousivat puolen tunnin välein ja turnaus päättyi luonnollisestikin siihen, että jäljellä oli vain yksi pelaaja.

Ennen lauantaita en tiennyt pokerista muuta kuin peruskädet, jotka ovat tulleet tutuksi lähinnä yazzista, mutta ennen kuin ilta päättyi, olin totaalisen luonteva pöydän koputtelija (check), foldaaja sekä korottaja (raise) eikä pokerinaamassanikaan ollut ilmeisesti mitään vikaa. Minulla kävi illan aikana muutaman kerran ihan mieletön mäihä, mutta kyllä voittoon tarvittiin jonkin verran myöskin taktiikkaa ja pelisilmää. Vaikka panos ei ollutkaan kuin kymmenen taalaa ja koko turnauksen voitosta tienasin huimat 50 taalaa, aloin ymmärtää, mikä uhkapelissä ehkä viehättää. Adrenaliini ja pulssi olivat hetkittäin katossa, vaikka puolileikkimielellä liikkellä oltiinkin.

Tämä oli yksi parhaista naisteilloista ikinä. Juuri sopivasti peliä, jännitystä, elämäntarinoiden jakoa ja uusia tuttavuuksia. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa ja uusia opittavia taitoja!