Yksi ensimmaisista ajatuksistani kodin loydyttya oli ruokakauppa ja erityisesti ruokakaupan hedelmaosasto. Siella ne kaikki ihanat tuoreet mangot, ananakset, papayat, persikat ja kirsikat odottivat minua - ihan kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan. Matkalla kauppaan mainitsin Phillille, kuinka mahtavaa on omistaa taas veisi ja leikkuulauta. Ja mitapa mahtoi ihana mieheni vastata? " Meidan taytyy heti huomenna laittaa vakuutusasiat kuntoon silta varalta, etta sinulle sattuu jotain." Mitenkohan tuon nyt ottaisi... Rakastavaa huolehtimista vai pieni vihje, etta Veera ja veitsi ei ole hyva yhdistelma? No, niin tai nain, seuraavana paivana suuntana oli Pearl Harborin henkilokorttiosasto ja laakarikeskus.
Navy ID:n hankkiminen ei vaatinut juuri muuta kuin avioliittotodistuksen, passin ja ajokortin, hyvat istumalihakset ja karsivallisyytta odottaa. Prosessin haastavin osuus oli oman painon ja pituuden ilmoittaminen hassuilla amerikkalaisilla mittayksikoilla ja hakemuksen allekirjoittaminen uudella nimella. Hakemus piti allekirjoittaa kahteen kertaan. Toisessa kohdassa lukee ikuisesti vanha ja toisessa uusi nimi. Tiskin takana oleva tati ei tosin tainnut edes huomata moista muotoseikkaa.
Tuo pieni kortti on avaimeni taysin kattavaan ja ilmaiseen sairaus- ja tapaturmavakuutuksen, halvempaan shoppailuun Navy Exchange liikkeissa, halvempaan bensaan, ilmaiseen kuntosalitreenaamiseen seka vapaahkoon liikkumiseen useimmissa USA:n sotilastukikohdissa (huom! Läheskään kaikkialle minulle ei ole pääsyä eikä tarvettakaan mennä). Ja ennen kaikkea se on minun ihka ensimmainen henkilokortti uudella nimella!
Vakuutuksen saamisessa on kuitenkin yksi pieni pimea puoli. Taalla O'ahun saarella on korkealla vuoristossa kulkeva patikkapolku nimelta Stairways to Heaven. Polku on upea, vaarallinen ja laiton. Phill on joskus ehdottanut, etta kiivettaisiin ylos asti, mutta olen aina kieltaytynyt vakuutuksen puutteeseen vedoten. Nyt kun vakuutusasiat ovat kunnossa, meita ei esta mikaan (muu kuin laki ja pari korkeaa aitaa). Kiehtovaa ja vahan pelottavaa. Nahtavaksi jaa, mahtuuko vaellus meidan pitkaakin pidemalle toteutettavien asioiden listalle.
Mä löysin tämän sun blogin ihan muutama päivä sitten. Nyt jäin koukkuun ja aloitin lukemaan näitä ihan vanhoja postauksia. Alkoi kiinnostaa, miten olet sinne päätynyt ja mitä kaikkea oletkaan siellä asuessasi tehnyt. Todella kiehtovaa! :) haha, mutta en silti ole jäätävä stalkkeri ;)
VastaaPoistaHei, kiva kun löysit tänne! Jeps, se klassinen tarina (pienellä twistillä): Muutin Bostoniin au-pairiksi (gradua karkuun) ja rakastuin sukellusvenemieheen :). Sen jälkeen onkin sitten tapahtunut yhtä sun toista, siellä sun täällä :).
PoistaKuulostaa hyvältä. Onneksi mulla on vielä monta postausta lukematta :)
Poista