Sunday, June 11, 2017

Suodatintukos

Selailin tuossa joku päivä blogia taaksepäin ja tajusin, että pari kolme vuotta sitten kirjoittelin tänne melkein joka päivä. Ajatus tuntui aika hurjalta, kun nykyään tuntuu, ettei ole oikein mitään (fiksua) sanottavaa. Lueskellessani muutaman vanhan postauksen oivalsin kuitenkin, ettei minulla ollut silloinkaan mitään sen fiksumpaa sanottavaa. En antanut sen kuitenkaan estää luomisen iloa.


Vuosi sitten näihin aikoihin höpöttelin siitä, kuinka ulkosuomalaisuudessa parasta on sen  kaavattomuus ja kuinka hyvä nukkuja olen. Minua ei nähtävästi herätä edes maanjäristys.

Kaksi vuotta sitten olivat ajatukseni hukassa. Syytä en tuohon täysin tyhjänpäiväiseen tekstiin mahduttanut, mutta kulisseissa tapahtui paljon myllerrystä. Mietin irtisanoutumista silloisista töistäni samalla kun asunnonostoprosessimme oli sysätty käyntiin. Sen lisäksi, etten ollut töihini/työpaikkaani tyytyväinen, kohtasin myös työhistoriani rankimman tapahtuman: Eräs koulumme oppilaista, minullekin hyvin läheinen lapsi, menehtyi hukkumisonnettomuudessa vapaa-ajalla. Omien tunteiden läpikäyminen sekä lasten ja perheiden suruprosessin tukeminen oli vaikeaa, mutta kasvattavaa. Tämä teksti on hyvä muistutus siitä, että blogi ei ole kuin päiväkirja. Se on vain pieni kurkistus ja siivu elämääni.


Kolme vuotta sitten ihmettelin liikenneruuhkia, lähinnä niiden syntymekanismia. Samaa ihmettelen säännöllisesti edelleenkin. Onneksi työmatkani on nykyään jopa lyhyempi kuin noina aikoina.

2013 blogini oli tauolla ja vuonna 2012 iloitsin siitä, kuinka arjen rutiinit uudessa maassa olivat loksahtaneet kohdilleen. Tuntuu hassulta ajatella, kuinka monta kertaa tuon jälkeenkin olen iloinnut samasta asiasta uusien rutiinien kanssa.


Koska en ole valmis lopettamaan blogini pitämistä, mutta blogin nykyinen tila ei miellytä, ajattelin ottaa Lapinlahden Muuttolintu -blogia kirjoittavan Annin haasteesta kopin ja kirjoittaa seuraavan seitsemän päivän ajan siitä ihan tavallisesta arjesta. Katsotaan miten suodattimille ja kirjoittamisen ilolle käy.


Kuvituksena kuvia eiliseltä haikilta Mission Trails -puistosta, jossa valloitimme Emmin kanssa Kwaay Paay -huipun.

6 comments:

  1. Kyllähän bloggaaminen on selkeää aaltoliikettä. Välillä tulee tekstiä vaikka kuinka pienistä teemoista ja välillä taas ei löydy sanottavaa, vaikka juttuaiheita olisikin takataskussa. Voin sanoa, että viikon loma sosiaalisesta mediasta teki tosi hyvää! Nyt jaksaa taas lueskella muidenkin juttuja ja etäisyys omasta blogistakin on joskus ihan tarpeen :) Joskus mietin myös, kuinka paljon aikaa tähän haluaa investoida, kun kyseessä on kuitenkin vain harrastus...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan totta. Tämä ei ole todellakaan eka kerta kun kirjoittaminen ei suju. Toistaiseksi olen aina rämpinyt takaisin väännettyäni tekstiä jonkin aikaa väkisin. Mutta väkisin vääntämisen sijaan olisi varmasti parempi ottaa ihan rehellinen loma blogista ja ehkä jopa sosiaalisesta mediasta. Katsotaan miten arkihaasteen kanssa käy ja tuleeko tauko sen jälkeen vielä tarpeeseen.

      Delete
  2. Aivan tasmalleen samanlainen tukos on million! Vakisella pistaa vaantaa etta saa eres yhden postin kuussa valmiiksi. Itsella on kaynyt lopettaminen mielessa muutaman kerran, mut viela oon kuitenkin jatkanut...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näitä tukoksia on ollut aina silloin tällöin. Toistaiseksi en halua vielä lopettaa, sillä tästä on tullut niin iso osa elämää/ tärkeä harratus, mutta jos mielekkyys katoaa kokonaan, on varmasti parempi pitää ainakin taukoa. Itseni tuntien tauolle "pakottautuminen" viimeistään palauttaa todennäköisesti kirjoittamisen tarpeen ja ilon.

      Delete
  3. Mä oon aina ihaillut ja ihmetellyt sun blogissa kuinka osaat kirjoittaa jostain ihan pienestäkin arkipäiväisestä asiasta kokonaisen postauksen, mikä ei edes tunnu väkisin väännetyltä. Älä lopeta, mutta älä kirjoita pakolla, vaan nimenomaan ilolla silloin kun siltä tuntuu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ihana ja motivoiva kommentti :D. Ja hyvä neuvo myös. Eihän sitä tosiaan tarvitse kirjoittaa joka päivä tai edes joka viikko.

      Delete