Thursday, June 15, 2017

Torstai 6-15-2017

Kello soi puoli seiskalta. Väsyttää! Possu juoksi yöllä sprinttejä sängyn ja olohuoneen välillä. Nyt sillä ei ole enää mikään kiire minnekään. Makuuhuone täyttyy uneliaan kissan kehräyksestä.

Kahvinkeitin päälle, banaani-maapähkinävoileivät lautaselle ja lounassalaatti laatikkoon. Kroppa tuntuu raskaalta ja väsyneeltä, mutta nyt ei ole aikaa venytellä. Ehkä sitten illalla... Selailen aamupalaa syödessäni facebookia ja kirjoittelen tämän pienen pätkän blogiin. Tänään pitää olla tosin extra-tarkkana, ettei tule kiire. Valmistujaisjuhliin ei voi lähteä leggareissa ja hiukset pikasutturalla.

Menen töihin tänään jo kahdeksaksi. Koristelemme pihaa ja valmistaudumme juhlaan. Ennen H-hetkeä varmistamme, että kaikilla on aurinkovoidetta ja kaikki ovat käyneet vessassa. Puoli kymmenen aikaan odottelemme OK-merkkiä käytävällä. Ilo ja jännitys on käsin kosketeltavaa. Sitten Ghost Busters -teemalaulu raikaa ja Ocelot -luokka tanssii/loikkii/kävelee kohti lavana toimivia mattoja.

Seremonia ja lyhyt ja simpperi. Koulun omistaja lausuu muutaman sanan, minä luen lasten tekemästä kirjasta yhden sadun ja lapset saavat vuoronperään diplominsa. Halutessaan lapset saavat kertoa yleisölle, mitä heistä tulee isona. Yksi lapsista aikoo ruveta isona ketuksi, toinen Moanaksi, kolmas helikopterilentäjäksi ja neljäs palomieheksi. Vaihtoehtoja on monia. Lopuksi heitämme lakit ilmaan ja herkuttelu saa alkaa.

Aamupäivä hujahtaa ohi vauhdilla. Juttelen iloisten lasten ja vanhempien kanssa ja paahdun kuumassa auringonpaahteessa. Onneksi tuli laitettua aurinkovoidetta omiinkin olkapäihin. Viikat perheet lähtevät hieman ennen yhtätoista ja on aika siivota. Juhlien jälkeen jatkamme "normaalia" koulupäivää, mutta suurin osa lapsista lähtee kotiin. Jäljelle jää vain viisi Ocelottia. Luemme ihanan viileässä luokkahuoneessa pari satua ja leikimme muovailuvahalla. Pian on jo lounasaika.


Lepohetkeä valvoessa joudun taistelemaan ihan tosissani unta vastaan. Kun oma taukoni alkaa päätän lähteä kävelylle. Höpötän kävellessäni Phillin kanssa ja päätän piipahtaa divarissa. Mukaan lähtee uuden veroinen Skippyjon Jones -kirja.

Loppuiltapäivä kestää ikuisuuden. Ulkona on kuuma ja hiki valuu. Töistä lähtiessämme työkaverini ehdottaa yksiä oluita Modern Times -panimossa enkä keksi yhtäkään hyvää syytä kieltäytyä. Porukkamme kasvaa pikkuhiljaa ja siirrymme läheiseen uusiseelantilais ravintolaan syömään. Ananaskatkarapusalaatti maistuu lämpimässä illassa.

Saavun kotiin puolikymmenen aikaan aivan uupuneena. Onneksi huomenna on jo perjantai!

No comments:

Post a Comment