Monday, June 12, 2017

Maanantai 6-12-2017

Eilen lupasin ja tänään alkaa toteutus. Luvassa on seitsemän päivää ihan tavallista arkea Lapinlahden Muuttolintu -blogin Annin ja oman kirjoitusjumini innoittamina.

Aamu alkaa kellon soidessa seitsemältä. Possu hyppää samantien sänkyyn kehräämään ja puskemaan. Köllin hetken sängyssä Possua rapsutellen ja Kisukin ilmestyy apajille vakkaripaikastaan sängyn alta. Minun ja kissojen lisäksi sängyssä ei ole muita, sillä Phill on ollut jo viikon verran Virginiassa työjuttujen vuoksi.

Napsautan illalla ladatun kahvinkeittimen päälle ja suuntaan suihkuun. Suihkun jälkeen valmistan lounassalaatin ja aamupalan ja ruokin jaloissa pyörivät kissat. Istuskelen hetken sohvalla aamupalaa mussuttaen  ja facebookia selaten, kunnes tulee joka aamuiseen tapaan kiire. Tänään mukaan otettavaa on extra-paljon, sillä olen menossa suoraan töistä joogaan.

Työpäiväni alkaa puoli ysiltä ja olen tapani mukaan töissä tasan puoli ysiltä. Alamme suunnitella työparini kanssa päivän puuhia, sillä tiedossa on kiireinen päivä. Torstaina luokkamme juhlii valmistujaisia ja tekemistä on vielä aika paljon.

Aamun puuhiin kuuluu ulkoilua, potrettien piirtämistä, improvisoimani satumusiikkiseikkailu avaruuteen, leikkiä sisällä ja ulkona sekä valmistujaishattujen suunnittelua. Saamme myöskin avata kauan odotetun paketin, josta löytyy luokkamme tekemä satukirja, suoraan painosta tulleena. Lapset kertoivat ja kuvittivat 13 lyhyttä tarinaa, jotka me väsäsimme Publisherin ja Shutterflyn avulla kirjaksi. Luemme kirjan yhdessä kannesta kanteen ja hihitelemme tarinoille.

Tässä niistä yksi:

Jokaisella lapsella on oma väri. Näin vanhemmat näkevät kätevästi kuka sanoi mitäkin

Aamu hujahtaa ohi vauhdilla ja pian on jo lounasaika. Syön oman lounaani aina lasten kanssa samaan aikaan. Tänään rasiastani löytyy aamulla väsäämäni kanasalaatti sekä jälkkäriksi kirsikoita. Lounaan jälkeen lapsista kolme lähtee kotiin ja loput siirtyvät lepäämään.

Työparini lähtee ruokikselle ensimmäisenä ja minä alan siirtämään viimeisiä kuvia muistitikuille. Koulussamme otetaan lapsista ja lasten touhuista kuvia päivittäin. Käytämme vanhempien kanssa kommunikoimiseen ja lasten puuhien dokumentoimiseen Brightwheel appia ja kuvia on kertynyt vuoden aikana jo pari sataa. Koulusta "valmistuessaan" lapset saavat mukaansa muistitikullisen verran kuvia. Kuvien järjestäminen ja lataaminen on ollut oma urakkansa, mutta nyt alamme olemaan jo loppusuoralla. Kun kuvat on siirretty, jää minulle aikaa blogin kirjoittamiseen. Nyt ollaan siis aivan reaaliajassa...

Kahdelta alkaa oma tunnin mittainen ruokataukoni, jonka käytän tänään Mesa Collegella piipahtamiseen. Lauantaina alkaa uusi lukukausi ja minun pitää hakea postilaatikostani oppilaille annettavat ilmoittautumiskoodit. Menomatka sujuu nopsaan Phillin kanssa puhuessa, mutta takaisin tullessa 805 motari alkaa olemaan jo täynnä liikennettä.

Ruokatunnin jälkeen jäljellä on enää kaksi tuntia töitä. Ensimmäinen tunti menee sisällä puuhaten, siivoten ja välipalaa syöden, toinen ulkona lasten leikkejä valvoen. Pääsen lähtemään tasan viideltä, mikä mahdollistaa pienen välipiipahduksen kotona ennen La Jollaan suuntaamista.

Kotipiipahdus on hyvin pikainen, mutta kissojen rapsutus tuo minulle paremman omantunnon siitä, että olen oikeastaan koko päivän poissa kotoa. Nappaan mukaani muutaman pähkinän ja hyppään puoli kuudelta taas autoon ja suuntaan kohti La Jollaa. Soitan matkalta Phillille, joka elää tällä hetkellä kolme tuntia minua edellä. Matkalla on jonkin verran ruuhkaa, mutta suurin osa liikenteestä tulee onneksi minua vastaan.


La Jollan rannan tuntumassa on aurinkoisen illan kunniaksi tungosta, mutta löydän kuitenkin järkevän kokoisen parkkipaikan. Parkkeeraaminen ei kuulu vahvimpiin taitoihini... Napsin rannasta pari kuvaa ja suuntaan isolle nurmikkoalueelle kohti Minnaa ja muita joogareita. Minna valmistui muutama viikko sitten joogaopettajaksi ja pitää meille onnekkaille nyt maanantai-iltaisin puistojoogaa.

Joogatunti ulkona meren äärellä on varmasti paras mahdollinen tapa viettää maanantai-iltaa. Rentoudun vaikka tärisyttääkin ja hengitän kiireisen päivän taka-alalle. Kiitos ihana Minna!



Tunnin jälkeen päätän jäädä hetkeksi ihailemaan iltavaloa ja laskevaa aurinkoa. Otan parista aasialaisesta turistista kuvia (heidän pyynnöstään) ja juttelen paikallisen miehen kanssa vihreästä välähdyksestä (green flash). Kun aurinko katoaa horisonttiin, suuntaan takaisin autolle ja ajelen nyt jo hieman hiljaisempia katuja pitkin kotiin.


 Saavun kotiin puoli ysin aikaan, Kissat odottavat ovella ja johdattavat minut pikku rapsutusten jälkeen ruokakomerolle. Kissoille purkkiruokaa, minulle viikonlopun tähteitä. Quinoaa, lehtikaalia ja tomaattista kana-vihanneskastiketta. Katselen syödessäni House Huntersia, käsittelen kuvia ja kirjoittelen tämän blogipostauksen loppuun.

Aika hyvä fiilis. Huomenna jatketaan ja katsotaan, millainen on kesäkuinen tiistai.

4 comments:

  1. Kiitos ihana Veera ❤️🙂

    ReplyDelete
  2. Voi mitä maisemia ja tuota sinun arkeasi. Heh, minun arkeni karkeasti näin. Herään päivällä kahden aikaan koska teen yötyötä, katson ikkunasta paistaako aurinko, onko ehkä lunta/räntää maassa vai sataako vaakatasossa vettä. Sitten katson lämpötilan, se on tänä keväänä/kesänä ollut täällä pääkaupunkiseudullakin -3 ja +23 välillä. Lähden kolmen koirani kanssa lenkille metsään, ei niin kovin hehkeisiin maisemiin. Tulen lenkiltä, syön ja seurustelen mieheni kanssa. Otan unet ja lähden töihin, aamulla Alepan kautta kotiin, Hih, glamour on tästä kaukana. Kyllä ilmastolla ja maisemilla on suuri merkitys arkeenkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ilmastolla varsinkin on vaikutusta, varsinkin minun kaltaiseni tyypin elämään. Reagoin herkästi säähän ja tykkään viettää paljon aikaa ulkona. Maisemiin tottuu ja turtuu, jos ei muista aina välillä pysähtyä. Valokuvausharrastus auttaa maisemien ja luonnon arvostamisen muistamisessa. Juuri nyt minusta olisi ihana päästä kuvailemaan Suomen kesää :). Tsemppiä yötöihin!

      Delete