tiistai 22. heinäkuuta 2014

Again anniversary

Emme ostaneet reissusta kotiinviemisiksi juuri muuta kuin salmiakkia, sinappia ja belgialaista olutta. Työkaverini hieman ihmettelivät, miten Pariisista voi selvitä kotiin ilman uusia vaatteita, mutta minulla ei ollut a) pienintäkään mielenkiintoa käyttää aikaa shoppailuun b) pienintäkään mielenkiintoa käyttää rahaa shoppailuun, sillä lödän täältä helposti mieluisia vaatteita huomattavasti halvemmalla.

Mutta vaikka saavuimmekin kotiin kassit "tyhjinä", nappasi Phill mukaansa kassikaupalla inspiraatiota omiin kokkauksiinsa. Ensimmäisenä kotilauantaina hän vietti koko illan keittiössä kokaten meille illallisen, jonka nimesimme yhdessä again anniversaryksi, eli hääpäivä vol. kakkoseksi.

Ruokalistalla oli:

Itse marinoituja oliiveja sekä kolme erilaista bruschettaa: voi retiisi, aprikoosi serannopaprika sekä grillattu parsa, kesäkurpitsa valokopapu salaatti pestolevitteen kera

 Ryöpättyä pinaattia seesamitahnalla sekä arugulalla höystettynä

 Savustettuja punajuuria valkosuklaa, sitruuna, rosmariini kastikkeessa

Paistettua kalaa perunaomenapyreen kera sekä tiilen alla grillattu kokonainen kana (joka jäi tosin kuvaamatta ja seuraavan päivän ruuaksi)

Jälkkäriksi söimme creppejä karamellisoidulla sitruunaricotta täytteellä. Tuo punainen neste on vadelmalikööriä.

Muistan vielä pohtineeni silloin joskus, vuosia sitten, kuinka vakavasti Phillin "I like cooking" -kommentti pitäisi ottaa... Nähtävästi aika vakavasti ja joka vuosi hieman entistä vakavammin. En valita. Katsotaan millaiset antimet pöydästä lötyy tulevina vuosipäivinä...


Viimeisessä kuvassa viime lauantain aamupala, jonka insipiraatio löytyi myöskin Pariisista. Munakokkelia, uunissa paahdettua tomaattia, paistettuja herkkusieniä sekä balsamicolla maustettua arugulaa. Lisäksi mangoa ja mustikoita, ihan näin "tylsästi" kalifornialaisittain. 

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niinpä onkin.. Mutta menihän se ainakin vähän sinnepäin :). Hankalimpia muistettavia ovat ne, jotka on väännetty suomeksi, mutta eivät kuitenkaan ole suomea.

      Poista
  2. Vuosia sitten minulla oli tapana raahata matkoilta jos jonkinlaista tuliaista, mutta nyt on käynyt valaistuminen, ei niin tarvitse tehdä :) Jää aikaa kaikkeen muuhun, nähtävyyksien katseluun ja kokemuksiin yms. Ja mikä parasta laukut ei pullistele kotiin lähdön aikaan.
    Nams, miten herkullisen näköisiä ruokia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuliaisista ja kotiinviemisistä saa helposti vaikka stressin aikaiseksi. Mutta onneksi ei tosiaan ole mikään pakko :).

      Poista