Pieniä kohtaamisia

Olen alkanut pitämään siitä, että USA:ssa vieraat ihmiset kommentoivat vaatteitani/asusteitani tai tulevat muuten vain juttelemaan. Suomessa ei yleensä huudella vieraisiin pöytiin (ainakaan selvinpäin) saatika kehuta ventovieraiden kenkiä, mutta täällä satunnaiset kohtaamiset kuuluvat elämään, siinä missä kaupan kassan "How are you" kysymyskin.

Kävimme viime perjantaina Phillin kanssa lounaalla Ocean Beachin South Beach Grill -ravintolassa. Phill tuli treffaamaan minut suoraan töistä, univormu päällä. Laskua pyytäessämme meille kerrottiin, että laskumme on jo maksettu. Yksi ravintolan kanta-asiakkaista maksoi lounaamme kiitokseksi siitä, että Phill palvelee laivastossa. Kaunis ele, joka lämmitti mieltämme todella paljon. Jätimme tarjoilijalle tipin lisäksi extra rahaa ja pyysimme ostamaan ruuan tarjonneelle asiakkaalle oluen kun hän tulee seuraavan kerran ravintolaan syömään.

Sunnuntaina kävimme Temeculassa viinitilalla suomalaisten ystäviemme kanssa. Phillin ottaessa kuvaa minusta, naapuripöydän perhe alkoi juttelemaan kanssamme ja pian jo selvisi, että he olivat toimineet isäntäperheenä suomalaisille vaihto-oppilaille. Perheen äiti ja parikymppinen tytär olivat aivan innoissaan löytäessään suomalaisia vakkariviinitilansa naapuripöydästä.

                 

Pienen maailman kepeitä kohtaamisia, jotka johtavat harvemmin mihinkään syvällisempään, mutta piristävät päivää kummasti. Aina ei tietenkään jaksa jutella, mutta onneksi ei tarviksekaan. Kuvassa hieman hiljaisempi lounastauko Ocean Beachilla aaltojen kutiteltavana.