Video oli tietenkin huvittava ja missin käyttämä kieli aivan kaameaa, mutta eiköhän siinä ollut kyse lähinnä hyvästä leikkaustyöstä ja mahdollisesti myös huomionhakuisuudesta. Video ja siitä syntynyt keskustelu saivat minut kuitenkin miettimään oman kielitaitoni tilaa ja hassua ilmiötä, jonka olen nimennyt tietoiseksi fingelskaksi.
Minulle on todella tärkeää pitää hyvää huolta rakkaasta suomen kielestäni. Totuushan on se, että kyllä äidinkielikin alkaa unohtumaan ja kangistumaan, jos ei sitä kuule, lue ja puhu säännöllisesti. Oma tilanteeni on loistava, sillä suomen kieli on tällä hetkellä käytössä ainakin jossain muodossa päivittäin. Olen ehkä pihalla joistain uudissanoista ja joskus vanhat tututkin sanat hukkuvat hetkeksi mielen syövereihin (suihkun ottamisesta nyt puhumattakaan), mutta pääpiirteittäin väittäisin suomen soljuvan ihan yhtä sujuvasti kuin viisi vuotta sittenkin.
Suomen ja englannin kielten lisäksi päivittäiseen käyttöön joutuu kuitenkin myös fingelska, joka on useimmissa tapauksissa tietoinen valinta. Käytän fingelskaa silloin, kun jommasta kummasta kielestä puuttuu oikea sana tai ilmaus enkä jaksa alkaa kiertelemään ja kaartelemaan.
Dinneri on dinneri, tarjoilijaa tipataan ja ID kannattaa pitää mukana ihan varmuuden vuoksi. Social security numberiani en osaa vieläkään ulkoa, green card on ihan must, hotelliin ja lennolle tehdään check-in ja Phill on tietenkin militaryssa (eikä missään nimessä armeijassa, joka ihan eri juttu). Sama pätisi varmasti myös toisinpäin, jos juttukumppanini ymmärtäisivät suomea. Pullan päälle tosin ymmärtää jo myös Phill. Pulla on pulla, vaikka voissa paistaisi. Paitsi ettei ole, sillä silloinhan siitä tulee köyhän ritarin köyhempi, aka munaton versio...
Näiden lisäksi on olemassa paljon muitakin aktiivisessa käytössä olevia fingelska-ilmauksia ja lisäksi vähintään triplamäärä satunnaisia sanoja, jotka pääsevät suusta vain silloin tällöin. Olen kuitenkin tarkka, missä seurassa ja kuinka paljon fingelskaani käytän, sillä tiedän sen olevan joillekin ihmisille ehdoton no, no enkä itsekään tykkää puheesta, jonka jokatoinen sana on suomea ja jokatoinen englantia.
Minusta tietoinen ja pienimuotoinen fingelska ei ole paholaisen keksintö, vaan hauskaa kielellä leikittelyä, joka saattaa jopa helpottaa kommunikointia tietyissä tilanteissa, kun toisesta kielestä löytyykin se juuri oikea ilmaisu. Mites te muut? Pysyttekö kaukana vai suollatteko sujuvaa fingelskaa joko vahingossa tai tarkoituksella?
Hyvä teksti!
VastaaPoistaMeillä käytetään tietoista ja tiedostamatonta fingelskaa. Kotikielenä meillä on englanti, johon sekoittuu sulavasti suomalaisia sanoja - tai vastaavasti englanninkieliset muuttavat olomuotoaan hieman suomalaisemmiksi. Välillä jotkut asiat tuntuvat myös huomattavasti helpommilta ilmaista suomen sijasta englanniksi - välillä homman voikin kääntää toisin päin. Saa miettiä, kuinka jotain kääntää toiselle suomesta englanniksi ilman, että se parhain "terä" ei hommasta häviäisi. Kotona en oikeastaan jaksa erityisemmin kiinnittää huomiota omaan puhetapaani - pääasia, että mies ymmärtää sekakieltäni ;)
Toisaalta - töissä en yksinkertaisesti voi sekoittaa suomea ja englantia keskenään ja ymmärrän myös sen, kuinka typerältä ja teennäiseltä se kuulostaisi sellaisen korvaan, joka ei taustoja tiedä. Välillä tämä tuottaa ihan suunnattoman suuria ongelmia - kun kotimaailma toimii englanniksi ja työmaailma suomeksi, kontrasti on välillä turhankin suuri - ja silloin tulee niitä kuuluisia black outeja.
Välillä harmittaa, mutta on tämä onneksi rikkaus! Ehkä tuo meidän seuraava polvi oppii erottelemaan kielet paremmin keskenään, kuin me aikuiset. :D
Siinä on kyllä aivot välillä kovilla, kun kielet vaihtuvat lennosta :). Mutta rikkautena minäkin tätä kielten sekamelskaa pidän, ehdottomasti!
PoistaNo mikä tipata sit on oikeasti suomeksi? :D Kun ei ole suomessa normaalia antaa juomarahaa niin mikä se on ku annetaan sitä? Ja mitä siihen videoon tulee niin olihan se selvästi vaan huomionhakusuutta. Missi kolme viikkoa ulkomailla niin "unohtaa" suomen?
VastaaPoistaNo sepä just...Jättää juomarahaa? Kuulostaa todella teennäiseltä. Tippaamistahan se on :).
PoistaKielten sekoittumista on joskus kylla hankala valttaa. Tyoasioista minusta tuntuu, etten osaa ihan normaaleja sanoja suomeksi, kun en Suomessa ole ollut paivaakaan toissa. Sitten havettaa, kun harvoin suomenkielinen asiakas vaikka soittaa enka sitten osaa sanoa tavallisia paivittaisia asioita luontevasti suomeksi. Kotona meilla on kaytossa ihmeellinen sekoitus, josta varmaankin noin 90% on englantia ja loput sekaisin suomea, unkaria ja hitusen espanjaakin. Jotkut sanat vain tulevat ensimmaisena mieleen jollain tietylla kielella. Nolointa on tietenkin, jos huudahdan jonkin niista minun harvoista unkarilaisista sanoista jollekin muulle tutulle, joka ei kielta osaa... Odotellaanpa tassa sita, etta opin maltaa ja voin lisata senkin tahan sotkuun.
VastaaPoistaOho, mikä määrä kieliä! Ei ihmekään jos sekoittuu ja suusta pääsee välillä väärän kielisiä sanoja :).
PoistaKiva kirjoitus! Meilla puhutaan englantia ja ranskaa, mina sita ekaa ja mies takaisin tuota toista. Hassuahan se voi olla mutta meille juttu sopii. Mies sitten paatyy aika usein puhumaan Frenglishia. Ma en ole asunut Suomessa sitten 2002 ja joskus - kyllakin harvoin - haen jotain sanaa vahan kun puhun perheen kanssa Suomeen. En kayta suomea muuten kuin noissa tilanteissa. En ole kaynyt siella sitten 2013 mutta tana kesana mennaan. Saa nahda miten pihalla olen. En varmaankaan kovinkaan paljoa.
VastaaPoistaVarmasti palautuu nopsaan, vaikka tuntuisikin aluksi kankealta. Hienoa, että kielitaito on säilynyt, vaikka käytätkin suomea harvoin. Siinäkin varmasti vaikuttaa kielipää. Toisethan oppivatkin kielen helpommin ja luonnollisemmin kuin toiset, joten miksei se voisi päteä myös kielen säilymiseen.
PoistaJa sehän on tosiaan kaikkein tärkeintä, että kommunikointi sujuu, vaikka muista kuulostaisi kuinka hassulta :).
Hyvä aihe! Mulla on tietty ihan eri tilanne, kun molemmat mieheni kanssa ollaan suomalaisia ja puhutaan suomea kotona, mutta kyllä sen silti huomaa, miten englanti alkaa tulla aina sinne väliin. Esimerkiksi juuri dinneri nyt vain on dinneri. Mun mieshän puhuu töissäkin paljon suomea ja mun töissä puhuma englanti rajoittuu paljolti pieniin hetkiin ja samoihin aiheisiin, joten sinänsä tosi jännä, miten fingelska tuppautuu elämään. Täällä asuvien suomalaisten kavereiden kanssa on tätä samaa: jotkut sanat englanniksi, koska ne vain tarttuu ympäristöstä ja helpompi puhua niin kuin ruveta kääntämään suomeksi. (Vaikka olisihan se oikeasti ihan helppoa, haha.)
VastaaPoistaTosin itse asiassa onhan fingelska ollut näkyvillä jo Suomessa asuessa mun elämässä jonkin verran. Englantia kun kuitenkin kuulee koko ajan tv:sta siellä ja jotkut asiat vain jäävät mieleen. Tai en tiedä, mistä johtuu. Mä itse haluaisin vaalia tosi paljon suomen kieltä, ja pelästyinkin vähän tossa jokin aika sitten, kun hoksasin, että nykyään kun toinen tulee meillä kotiin, ei olla enää "Mites menee?" vaan monesti "How's it going?" Osittain vitsillä, mutta vitseistähän ne monet asiat lähtee. :D
Jos ei dinneri olisi dinneri, niin sitten sen olisi pakko olla illallinen, joka on kuitenkin ihan eri juttu kuin dinneri :D. Mä huomasin viimeksi Suomessa käydessäni, että lapsille olisi tehnyt mieli puhua englantia, vaikkei suomi tuntunutkaan aikuisten kanssa yhtään kankealta. Johtui taatusti töistä! Mä en enää muista, miten fingelskan laita oli Suomessa asuessa. Kyllä sitä varmaan tuli sieläkin käytettyä, mutta ei ihan tässä mittakaavassa.
PoistaSamoilla linjoilla mennään, ha, ehkä tiesitkin sen jo. ;) Mutta tuli muuten tossa yks ilta mieleen et mä en enää ymmärrä kellonaikoja muodossa 18:00 tms... siis niinkuin 6pm vai? Ja ihan automaattisesti lisään nykyään itse jokaiseen kellonaikaan am ja pm. Jotenkaan noi 13 - 24 tunnit ei vaan enää tunnu omilta, hui!
VastaaPoistaMä ymmärrän kellonajat myös 24h järjestelmänä ilman miettimistä, mutta tuntuu luontevammalta käyttää 12 h:ta. Samaten päivämääriin laitan aina automaattisesti kuukauden ensin.
PoistaHehe, samaa kielten sekametelisoppaa sitä meidänkin perheessä harrastetaan! Tyttäreni (2v) kanssa kahden ollessa puhutaan enimmäkseen suomea, mutta kyllä siihenkin sekaan tuppaa jo auttamatta englanninkielisiä termejä. Muuten koen, että suomen kieli tyttäreni kanssa omana kielenä on rikkaus ja kätevää, kun voin hienovaraisesti keskustella taaperoni kanssa esimerkiksi vessa-asioista ja käytössäännöistä yleisillä paikoilla ilman, että ympärillä olevat ihmiset ymmärtävät kaikkea.
VastaaPoistaMilitaryn olen kääntänyt asevoimiksi, meneekö käännökseni aivan metsään? Kuinka olet muuten Veera kääntänyt sanan deployment? Komennus kuulostaa vähän liian yleispätevältä termiltä, voi tarkoittaa uutta pysyvää komennuspaikkaakin.
Nolottaa välillä kyllä puhua perheelleni Suomeen, kun joka kolmas sana on englanniksi, koska oikeaa käännöstä ei puheen virrassa vain saa mieleen riittävän nopeasti. Onneksi he ovat ymmärtäväisiä ja ovat kokeneet saman itsekin, niin ei tule liikaa kuittailua äidinkielen unohtamisesta. :)
Asevoimia minäkin olen käyttänyt, mutta jotenkin se kuulostaa kököltä. Johtuu ehkä siitä, ettei se ole koskaan kuulunut elämääni suomeksi. Ja deployment olen kääntänyt komennukseksi, vaikkei sekään oikein toimi. Deployment on niin rajattu termi... Nämä on just näitä, jotka menettävät käännettynä merkityksen yksityiskohtia, kun systeemit ovat niin erilaisia.
PoistaTuo salakieli on kyllä kätevä juttu :). Tosin San Diegossa (ja monessa muussakin paikassa) kannattaa muistaa, että täällä on yllättävän paljon suomalaisia :D.
Multa menee suomenkieli valilla ihan hukkaan. Tuntuu etta kirjottaessa se on helpompi muistaa mutta puhuessa meinaa valilla kylla unohtua helpoimmatki sanat. Jotkut asiat alkaa kaantya silleen englannista samalle kuulostavalle suomenkieliselle sanalle. esim. kun haen suomalaista sanaa sanalle "can" niin ajattelen automaattisesti etta kannu, vaikka se onkin tolkki :D Tai vaikka "orange" (se hedelma) niin meinaan sitakin kutsua suomeks oranssiks.
VastaaPoistaMulle tuli tuosta mieleen, kuinka ala-asteen enkun kuuntelussa olin ihan vakuuttunut, että ticket tarkoittaa tikkejä :). Meni vähän pieleen se kuuntelu...
PoistaMinulle vaikeita äännettäviä ovat englannin lainasanat. Esim. Wifi, data yms.. Välillä äännän suomalaisittain englanniksi ja amerikkalaisittain suomeksi kun ei pää pysy perässä.
Sama taalla. Tuntuu aina jotenki tonkolta kun juttelee toisille suomalaisille, ketka asuu suomessa, ja alkaa ite aantamaan niita silleen amerikkalaisittain. Ei se varmaan ketaan haittaa, mutta tulee vahan vakisinkin sellanen "asunpa vahan amerikassa, kuunnelkaa!" olo :D Joskus aannan suomalaisittain englanniksi mutta kylla se yleensa tulee ulos amerikkalaisittain.
Poista