Kun suusta pääsee mitä vaan

Brysselin tiistaiset terrori-iskut surettavat ja pelottavat. Tiedän, että maailmalla tapahtuu hirveitä asioita päivittäin, mutta terrorismin hivuttautuessa yhä lähemmäs ja lähemmäs tuttuja alueita - maita ja kaupunkeja joissa asuu ystäviä ja tuttuja ja joista minulla on omiakin kokemuksia -  koskettaa se läheisemmin kuin tapahtuvat maissa, jotka ovat itselle tuttuja vain uutisten välityksellä.

Koska murehtiminen ja uutisten pakonomainen seuraaminen ei auta ketään, kaikkein vähiten omaa oloani, päätin seurata uutisia vain sen verran, että pysyisin kärryillä tärkeimmistä lisätiedoista. Aktiivisena sosiaalisen median käyttäjänä en voinut kuitenkaan varjella itseäni muutamien suomalaisten ja amerikkalaisten poliitikkojen kommenteilta, jotka saivat vereni kiehumaan. Suvakkien ilkkumista, rajojen sulkemisen ehdottamista, kaikkien muslimien vartioimista, kidutuksen sallimista... Siinä ei näytä olevan mitään rajaa, mitä poliitikot päästävät suustaan.

Kyllähän poliitikoilla saa ja pitääkin olla mielipiteitä, mutta mielipiteiden lisäksi pitäisi löytyä myös tietoa ja taitoa esittää mielipiteet muita loukkaamatta. Syrjiminen, pilkkaaminen ja rasismi eivät ole missään olosuhteissa oikein eikä poliitikonkaan mielipide ole läheskään aina faktoihin perustuvaa tietoa.

Olen tällä hetkellä erityisen altis ärsyyntymään poliitikkojen puheista. Tästä on suurimmaksi osaksi kiittäminen Trumpia ja herran hyvin näkyvää vaalikampanjaa. Aluksi pidin miestä huonona vitsinä, mutta enää ei ole hetkeen naurattanut tippaakaan. Trumpin suosio on vähintään yhtä pelottavaa kuin miehen kommentitkin. Tuntuu hurjalta asua maassa, jossa Trumpin latelemilla valheilla ja raisistisilla kommenteilla saatetaan ihan oikeasti voittaa vaalit. Se on minulle silti pieni mysteeri, missä Trump-fanit luuraavat, sillä en ole vielä toistaiseksi tavannut yhtä ainuttakaan kannattajaa kasvotusten. Onneksi. Kertoo ehkä jotain niistä piireistä, joissa itse liikun.

Välttelen nykyään Trumpia koskevien artikkeleiden lukemista, sillä en tarvitse tämän miehen teoista ja mielipiteistä enää yhtään lisää tietoa. Viime viikolla silmiini osui kuitenkin Humans of  New Yorkin perustajan, Brandon Stantonin, avoin kirje Donald Trumpille. Yllätyin, sillä HONY pysyttelee yleensä erossa politiikasta, mutta kirjeen luettuani ymmärsin ja yhdyn Brandonin ajatukseen täydestä sydämestäni: Trumpin vastustamisessa ei ole kyse enää poliittisesta, vaan moraalisesta valinnasta. Facebook -linkki Humans of New Yorkin kirjoitukseen löytyy tästä.

Minulla ei ole vielä äänioikeutta, joten esivaaleissa en saa ääntäni kuuluviin. Olen kuitenkin harkinnut vakavasti kansalaisuushakemuksen täyttämistä, jotta pääsisin vaikuttamaan varsinaisissa vaaleissa edes yhden äänen verran. Jännittää ja jopa vähän pelottaa, miten tässä oikein käy.

Osanottoni kaikille, joita Brysselin ja Turkin terroristi-iskut ovat koskettaneet läheisesti.