Onneksi aurinko ei paista (ihan) joka päivä

Yksi suomalaisille tyypillinen piirre on se, että ulkona ollaan säällä kuin säällä ja jos ulkona sattuu paistamaan aurinko, on sisään jääminen sula mahdottomuus. Näin minä kasvoin ja elin ja lastentarhanopettajana myöskin työskentelin.

Mutta miten käy tälle suomalaiselle mentaliteetille, jos muuttaa sellaiselle alueelle, missä aurinko paistaa lähes joka päivä? Toiset sanovat kyllästyvänsä ja turtuvansa aurinkoon, mutta omalla kohdallani en ole varma, voiko auringonpaiste koskaan menettää merkitystään, ainakaan ihan kokonaan.

Ulkoa pilkistävä aurinko saa minut edelleenkin iloiseksi, energiatasoni nousemaan ja mieleni lepattamaan. Tekisi mieli olla ulkona, olisi pakko saada olla ulkona. Miksi ihmeessä tuhlaan tämän kauniin päivän sisällä?

Mutta kyllä pilvisetkin päivät osaavat olla silloin tällöin ihania. Joskus ne toimivat hyvänä syynä olla sisällä, toisinaan taas yllättävät ulos uskaltautujan kauneudellaan.

San Diegon aamut ovat valjenneet tällä viikolla sumuisen hitaasti. MaanantaiaamunaTorrey Pines näytti minulle itsestään uuden puolen, joka sai tämän aloittelevan valokuvaajan innostumaan. Olen ottanut Torrey Pinesin aalloista, rannoista ja kallioista jo tuhansia kuvia, mutten vielä kertaakaan tällaisia.

Mystistä, kaunista ja voimakasta. Aikalailla sopiva alku tälle viikolle.