Tuesday, March 15, 2016

Postia pohjoisnavalta

Kun amerikkalaiset lapset kirjoittavat kirjeitään joulupukille, raapustetaan osoitekenttään Korvatunturin sijaan Pohjoisnapa. Minä tiedän suomalaisen varmuudella, että he ovat väärässä, mutta pysyttelen hiljaa ja toivon, että Postin uudelleenohjauspalvelu pelittää ja lasten toiveet menevät perille.

Tällä hetkellä jouluun on vielä sen verran aikaa, ettei joulupukin kanssa viestitellä kuulumisia kummempaa, mutta Pohjoisnapa häilyy silti mielessäni joka toisen minuutin kohdalla. Olen miettinyt ja pohtinut, millaista siellä ihan oikeasti on ja miten siellä mahtaa mennä. Onkohan leiri jo valmis vai asuvatko he edelleenkin lämmitetyssä teltassa? Onko Phill nähnyt jo revontulet ja jääkarhun? Miten hanskat kädessä rakennetaan? Onko siellä kylmä vai KYLMÄ? Miltä ikijäästä sulatettu juomavesi mahtaa maistua? Hakataanko jäätä (ice mining) todellakin Frozen tyylillä, vai muistuttaako se sittenkin enemmän puun hakkuuta?

Viime viikolla sain noihin ja aika moneen muuhunkin kysymykseen vastaukset, kun sähköpostit alkoivat vihdoin kulkemaan puolin ja toisin. Lisäksi olen nähnyt virallisten tahojen kautta pari valokuvaa, jotka ovat auttaneet hahmottamaan Phillin kuvailemia maisemia ja puuhia.

Pohjoisnavalla on kuulemma KYLMÄ, varsinkin kun työskentelee koko päivän ulkona. Mutta kaikkeen tottuu ja varusteet ovat hyvät. Silmät ovat jäätyneet pari kertaa kiinni ja parrasta roikkuu jääpuikkoja, mutta eihän se vielä tahtia haittaa. Sisällä leirin asumuksissa on kasvojen korkeudella parikymmentä astetta ja lattianrajassa lähes pakkasta. Ruoka on hyvää ja maisemat huikeita. Revontulet ovat valaisseet kirkasta taivasta joka yö, vaikka näkyvätkin kuulemma vain kauempana horisontissa, hieman etelämpänä. En tiennytkään, että tarpeeksi pohjoiseen mentäessä revontulia ei voi enää nähdä suoraan pään yläpuolella. Työ on odotetusti fyysisesti rankkaa, mutta kokemus niin mieletön, ettei sitä vaihtaisi mistään hinnasta pois. Niin ja ne jääkarhut, niitä ei ole (onneksi) vielä näkynyt - eikä olisi niin väliksikään, ainakaan kovin lähellä leiriä.

Yleensä Phillin töihin liittyvistä sijainneista ja tekemisistä ei tule juuri puhuttua, mutta tämä kerta on kaikin puolin hyvin erilainen. Kyse ei ole suurista salaisuuksista, vaan harjoituksista ja tutkimuksista, joihon osallistuu USA:n laivaston lisäksi muitakin maita ja yhteistyötahoja sekä yliopistojen ymäristöntutkimuseksperttejä.

Mies on siis todellakin Pohjoisnavalla, tai jossain sillä suunnalla. Tarkka sijainti riippuu kai tuulista ja jäälautan liikkeistä. Luin jostain, että lautta jolle leiri on rakennettu, liikkuu päivittäin tuulen vaikutuksesta n.9 mailia, mutta Phillin mukaan liike on niin hidasta, ettei hän ainakaan sitä tunne.

Tämä kuva on tosin ihan "vaan" Alaskan jäätiköiltä viime kesältä

Huimaa mitä kaikkea sitä voikaan päästä kokemaan. Minä elän tätä kokemusta sähköpostien kautta, joita odotan enemmän kuin joulupukkia ikinä. Jälleen kerran on pakko todeta, että onneksi meistä kumpikin tykkää kirjoittaa. Yhdellä pienellä sähköpostilla voi olla aika iso merkitys, niistä viiden sivun mittaisista kertomuksista nyt puhumattakaan.

12 comments:

  1. Mä elän kyllä kans niin mukana tässä, niin sairaan siistiä jollain tapaa et Phill pääsee kokemaan tuon kaiken! Ja ihanaa, kun oon saanu kuulla niin paljosta. Jatkossakin pitää ehtiä treffailla tiheesti. :)

    9 mailia päivässä, onpa jotenkin hurjan paljon. Onneks täällä kotona tietää aamulla aina miten pitkä matka tänään Downtowniin onkaan. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kun elät mukana :D. Sehän tästä puuttuiskin, jos downtown olisi jonain päivänä luiskahtanut kauemmaksi... Hui!

      Delete
  2. Huikea työ! Miehessäsi on paljon seikkailijan verta ja uteliaisuutta, vaikka varmasti päiväntyöt muuttuvatkin rutiineiksi ja ns. normaaliksi askareiksi. Mielettömän mielenkiintoinen ja jännittävä työ, kun pääsee näkemään ja kokemaan niin normista poikkeavaa. En epäile hetkeäkään, että odottelet malttamattomasti maileja, enkä sitä, että miehesi puolestaan sinun kommenttejasi. Wau sanon minä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tuo työ tuonut mukanaan kaikenlaista, vaikkei useimpina hetkinä olekaan oikeasti kovin hohdokasta :).

      Phill on ehdottomasti seikkailija ja nauttii uusista haasteista. Minäkin lähtisin kyllä pohjoisnavalle, jos mahdollisuus tulisi eteen. Sääli ettei leirillä järjestetä vaimojen vierailupäivää :).

      Delete
  3. Ihan mahtavaa! Mun kollegan mies oli juuri reilun vuoden etelänavalla Saksan tutkimusasemalla. Toki niin pitkä erossaolo oli vaikeaa, mutta kokemus oli kuulemma todellakin ainutlaatuinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vuosi olisi kyllä pitkä aika, mutta kyllä siitäkin varmasti selvittäisiin. Nyt on kyse onneksi vain vajaasta parista kuukaudesta.
      Etelänavalla olisi tosin vielä pingviini bonus :D. Varmasti huippu kokemus!

      Delete
  4. Käsittämätöntä, varmasti aivan mielettömän hieno kokemus Phillille kaikin puolin! Heh, minullakin jätti kyllä leuan auki tuo yhdeksän mailin päivittäinen liikkuminen. Tuntuu jotenkin niin vaikealta ymmärtää ja varsinkin, jos sitä tosiaan ei siellä ollessa myöskään tunne. Hui! Joka tapauksessa, ihan mielettömän hienoa! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. En uskalla mennä ihan takuuseen tuosta 9 mailista, sillä luin sen vain jostain artikkelista. Kuulostaa hirmu pitkältä matkalta minustakin. Mutta yhtä kaikki, oli kyllä sellainen mahdollisuus ettei tullut epäiltyä edes sekuntia, etteikö siihen kannattaisia tarttua :).

      Delete
  5. Huikeeta! Vaikka en ite ookkaan todellakaan mikaan kylmien kelejen ystava, niin on aina kiinnostanu matkustelu just tollasiin arktisiin olosuhteisiin. Ihan vaan se Alaskakin kelpaisi tai Kanadan Nunavut, nyt noista vahan "extreme" paikoista kuten pohjoisnavasta puhumattakaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkään en pidä kylmästä ja palelen helposti, mutta lähtisin silti salamana pohjoisnavalle (tao Alaskaan tai Kanadaan), jos siihen tulisi mahdollisuus :). Onneksi pääsen elämään tätä nyt edes sähköpostien ja myöhemmin live-kertomusten kautta.

      Delete
  6. Ihan mieletön kokemus! Ohikiitävän hetken mietin, pitäisikö hankkia kansalaisuus ja liittyä laivastoon... mutta jotenkin uskon, että tällaiset upeat kokemukset ovat silti vähän liian harvinaista herkkua, että kannattaisi ilman tunteenpaloa sotilasuraa kohtaan. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miten mulla on sellainen mielikuva, että green cardikin riittäisi ;). No ei vaan, en todellakaan suosittele laivastoon liittymistä pohjoisnavan kiilto silmissä. Taitaa olla todella harvinaista herkkua :D. Useimmiten tuosta työstä on seikkailu ja glamour kaukana, mutta onneksi vastaan on tullut myös upeita mahdollisuuksia ja kokemuksia.

      Delete