Ridgen perässä lumille

El Nino iski taas ja toi eteläisen Kalifornian vuorille paljon kaivattua lunta. Kun Raija kysyi lähdettäisiinkö Big Bearille laskemaan, ei vastausta tarvinnut miettiä kahdesti. Kyllä, kyllä, kyllä! En ollut edes osannut haaveilla, että pääsisin tänä talvena vielä toistamiseenkin laudalle, ihan oikean lumen päälle.

Matkaan meni tällä kertaa n. kolme tuntia suuntaansa. Vuoren rinnettä körötellessämme saimme ihailla upeita lumipeitteisiä maisemia, vaikka tiet olivatkin jo ihan sulia.

Sulasta tienpinnasta huolimatta emme päässeet kuin puoliväliin 330-tietä, ennen kuin meidät pysäytettiin ja käskettiin asentamaan lumiketjut renkaisiin. Apuakin olisi löytynyt, jos olisimme olleet halukkaita maksamaan 40 taalaa. Emme olleet. Kyllähän tämä meiltäkin sujuu.

Ensimmäinen ongelma oli laatikko, jonka sisältä ketjut löytyivät. Se kun ei meinannut aueta millään. Ähinäämme hetken katseltuaan palasi avualias apumies supattamaan korviimme uuden tarjouksen. 30 taalaa, jos ette kerro kenellekään. Mutta ei, emme olleet valmiita luovuttamaan vielä.

Lopulta laatikko aukeni ja sisältä paljastui jos minkälaista pussia. Olin katsellut aamulla YouTubesta parin minuutin videon aiheesta, mutta nämä ketjut näyttivät olevan ihan eri planeetalta kuin videolla esiintyneet härpäkkeet. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun mies palasi kolmannen kerran paikalle, päätimme tarttua aikaa säästääksemme tarjoukseen. Kyllähän me ne ketjut olisimme itsekin asentaneet vaikka sisulla, mutta hinku rinteeseen oli jo kova.

Mies ryhtyi töihin ja opetti meille samalla yksityiskohtaisesti selittäen, miten homma hoituu helposti ja turvallisesti. Kovin pitkälle ei kuitenkaan keritty etenemään ennen kuin mies totesi, että ketjut ovat väärän kokoiset. Anteeksi vain leidit, teidän matkanne tyssää tähän.

Meinasi iskeä paniikki, mutta tajusin onneksi kyseenalaistaa. Kysyin mieheltä, miksei ketjuja voisi asentaa takarenkaisiin ja hän katsoi minua niin kuin hölmöä nyt katsotaan. Mitä hyötyä niistä olisi siellä takarenkaissa, kun tämä on etuvetoinen auto? Mutta minäpäs en ollutkaan hölmö vaan tiesin, että meidän RAV4 on nelivetoinen. Mies kurkisti auton alle ja totesi minun olevan oikeassa. Ja arvatkaan mitä, nelivetoiseen autoon ei tarvinnut näillä keleillä asentaa ketjuja laisinkaan. Säästimme sekä aikaa että rahaa ja todennäköisesti myös hermoja. Sen verran ärsyttävän näköistä muiden autojen kilinkolin meininki oli.

Päivä rinteessä oli ihana! Aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta, puissa oli pieni sokerikuorrute, lautailu sujui eikä taatusti tullut kylmä. Kiitos tästä El Nino. Tämän vuoden lautailuista jäi täydellinen maku suuhun.