Saturday, January 23, 2016

Kummallista ikävää

Mietin tässä, voiko kukaan pystyä elämään aikauiseksi asti ilman ikävää? Ehkä, jos kököttäisi koko elämänsä pienellä tontilla ja sitoisi ne harvat ja tarkkaan valitut kanssakököttäjät rautakettingillä kiinni tontin rajapaaluihin. Mutta eipä se elämä taitaisi olla oikeaa elämää ilman ikävää.

Ulkosuomalaisille, ja etenkin paljon muuttaville ulkosuomalaisille, ikävä on yksi elämän vakkarimatkakumppaneista. Olen sirotellut tärkeitä ihmisiä, paikkoja, ruokia ja jopa tavaroita tehokkaasti ympäri maailman, enkä taatusti tule ikinä kokemaan hetkeä, jolloin kaikki tärkeä olisi yhtaikaa kosketusetäisyydelläni. 

Eniten ikävöin tietenkin rakkaita ihmisiä, mutta välillä yllätän itseni ikävöimästä myös mitä kummallisempia paikkoja tai yksittäisiä hetkiä. 

Riihimäen asematunneli - selkeästikin maailman ihanin ja eksoottisin paikka. Ainakin parhaimman tuoksuinen... Nähtävästi siellä on kuitenkin hyvät vibat, kun sitä on kerran näin kova ikävä. Kovana kakkosena rautatien ylittävä silta, jota on talsittu kerran jos toisenkin.

Riihimäen keskustassa sijaitsevan K-kaupan aula - Siis se, mikä on muuttunut ja laajentunut aika monta kertaa. Nykyään siellä taitaa olla aika monta muutakin kauppaa ja itse K-kauppa on kutistunut. Ei mitään käsitystä, miksi se on päässyt ikävöintilistalleni, vaikka joskus teinivuosina siellä taidettiinkiin istuskella kavereiden kanssa earobic-tunnin jälkeen (koska Riihimäki).

Jyväskylän kompassi - Kaikki Jyväskylässä asuneet ovat varmasti sopineet tapaamisen kompassille. Aivan taatusti!

Amstelveenin kanavan varsi (Amsterdamin kupeessa) - Siellä tuli juostua, käveltyä ja pyöräiltyä aika monta kertaa. Jännä kuinka läheltä Amsterdamin keskustaa löytyy ihan oikea maaseutu ja lampaita.

Newtonin ja Bostonin välinen green line, etenkin Highlandin asema - Yksi USA:n tärkeimmistä paikoista.

Järvenpään uimahallin kuntosali - Asuin siellä vuoden verran. Siis siellä kuntosalilla. Elämä oli aika pitkälti töitä, gradua ja kuntosalia, mutta siitäkin jäi ihan hyvät muistot.

Vallilan asunnon pyykkitupa - Olin onnekas ja sain asua vuoden Vallilassa ihanassa puutalossa. Pyykit piti pestä pihan toisella puolella, mikä oli silloin elettynä ärsyttävää, nyt ajateltuna tunnelmallista. Vallila varasti sydämeni!

Pearl Harborin sukellusvenetukikohdan kuntosali - Tukikohdassa oli kaksi kuntosalia. Minä tykkäsin huomattavasti enemmän siitä pienestä ja kälyisestä sukellusvenemiesten salista. Salilla soi aina paikallinen reggae-henkinen musiikki eikä kukaan kysellyt minulta vielä tuolloin puuttuneen military ID:n perään.

Portsmouthin Shipyardin parkkipaikka - Meillä oli Portsmouthissa asuessamme vain yksi auto. Homma toimi loistavasti, sillä työaikataulumme menivät aika hyvin yksiin ja välimatkat olivat huomattavasti lyhyempiä kuin täällä San Diegossa. Aika usein kävi kuitenkin niin, että jouduin odottelemaan shipyardin parkkiksella pitkää päivää raatavaa Philliä. Tähystelin aina autosta, milloin portista asteleva uniformupukuinen hahmo kävelee juuri oikealla tavalla.

Ajomatka La Jollasta rantoja pitkin Pacific Beachille - Etenkin kuuma pizza-laatikko sylissä. Meidän lemppari arki-ilta pizzeria sijaitsi La Jollassa (Pizza on Pearl). Asuimme valitettavasti kotiinkuljetusvyöhykkeen ulkopuolella ja jouduimme/saimme lähteä pizzan halutessamme pienelle retkelle. Noilla retkillä taisi olla kuitenkin ihan kivaa.

Kurkistus seinän läpi - Portsmouth <3

Näitä randomeita paikkoja löytyisi varmasti muutaman sivun verran ja lisää putkahtelee mieleen vähän väliä. Nyt on kuitenkin hyvä mieli, sillä ainakin pari listan ensimmäistä muuttuvat jo parin viikon päästä todellisuudeksi. Jatkoin samalla spontaanireissulinjalla ja varasin itselleni lennot Suomen talveen. Oli jo aikakin!

14 comments:

  1. Ihanasti kirjotettu, ja niin totta! Hassuja asioita ja paikkoja tulee ikävöityä, toisaalta sitten kun siellä taas pääsee käymään, sitä miettii että MIKSI ihmeessä tätä oli ikävä :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kun kolahti :)! Yleensä niistä paikoista tosiaan katoaa paikanpäällä se kultareunus. Mielikuvat ovat paljon todellisuutta viehättävämpiä :).

      Delete
  2. Kiva kirjoitus! Riihimäen asematunneli nauratti, kun on itselläkin tullut sen viehätyksen läpi muutama kerta kuljettua. En ihmettele, miksi menetit sydämesi Vallilalle. Se on ihanaa aluetta!

    Oon itsekin miettinyt, miten ihmeessä sitä jää kaipaamaan aivan kummallisia paikkoja. Etenkin entisten asuinalueiden lenkkimaisemat on mulle jotenkin nostalgisia paikkoja.

    Tällä hetkellä muuten lenkkeilen lampaiden ja lehmien keskellä Leidenissä. Mullekin on mysteeri, miten maaseutu mahtuu Hollannissa aivan kaupungin kylkeen. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, tiedät siis tasan tarkkaan mistä uskomattomista kohteista puhun :). Minäkin voisin listata kaikki vanhat lenkkimaastot! Niitä tulee ikävöityä usein, vaikkei nykyisissäkään ole mitään valittamista. Hauskoja lenkkeilyitä sinne lampaiden keskelle :). Hollanti on viehättävä maa!

      Delete
  3. Kivoja muistoja :) Asuin Bostonin liepeillä 5 vuotta (no 2v Cambridgessä ja 3 vuotta "maalla") ja en edes muista tuota asemaa :P

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo Highlandin asema taisi olla keskeinen vain minulle :D. Se on yksi vihreän linjan D-junan viikoista pysähdyksistä. Kerran myöhemmin Bostonissa käydessäni ajelin junalla Newton Highlandin asemalle ihan vaan tunnesyistä huvinvuoksi. Ah muistoja!

      Delete
  4. Voi nyt heräsin itsekin ikävöimään mitä tylsimpiä juttuja! Niin se on että tutusta tulee usein kuin huomaamatta rakasta. Oli se sitten asematunneli tai kaupan aula tai mikä tahansa.
    Terkuin Genevestä,
    Yks Aino
    eikaitaas.com

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihmismieli on kummallinen :D. Tuttu on rakasta ja sitten kun se tuttu ei olekaan enää jokapäiväistä, tulee siitä rakkaan lisäksi myös romanttista. Terkkuja sinne Geneveen!

      Delete
  5. Kirjoititpa osuvasti ikävästä :) Itse olen asunut ulkomailla vain muutaman pätkän, mutta näitä tärkeitä paikkoja niin ulkomailla kuin Suomessakin ja myös hetkiä vuosien varrelta popsahtaa mieleen jatkuvasti. Yhtäkkiä tulee kaipaus johonkin ruokakauppaan tai puistoon jossain tai fiilikseen kun teki jotain tiettyä jossain tiettyjen ihmisten kanssa. Toisaalta sitten jos nämä ikävöinnin kohteet tuleekin lähelle ja niistä tulee uudestaan arkipäiväisiä, se tietty hohto vähän häviää. Ihanaa kamalaa kaipausta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauska, että kolahti :). Kaipaus on kyllä niin kumma juttu! Ihanan kamala kuvaa sitä just hyvin.

      Delete
  6. Joo, todellakin nää randomit paikat, joita on ikävä!! Itelläni tälläinen paikka on tällä hetkellä Tallinan vanhakaupunki ja sen ympäristö. Oltiin siellä koulun kautta eräänlaisella kansainvälisellä "leirillä". Sieltä kotiutuessa mulla oli ensimmäisen kerran elämässäni OIKEASTI ikävä jonnekkin...

    (muuten, olen lukenut blogiasi kohta lähemmäs vuoden, ja tämä taitaa olla eka kommenttini:D)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kun kommentoit :). Oih, Tallinan vanhaankaupunkiinkin olisi kiva päästä pitkästä aikaa! Just oli puhetta Phillin kanssa, että seuraavan kerran kun tullaan yhdessä Suomeen, voisi piipahtaa vaikka Tallinnassakin.

      Delete
  7. Hei! Terveisiä vaan täältä Riksusta! Pakko kommentoida, että olisi täällä jotain kauniimpiakin paikkoja kuin asematunneli ja keskustan K-kaupan aulatila :)
    Ei vaan, kumma juttu mitä ihmiselle jää eri paikoista mieleen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruma kuin Riihimäki, vai miten se meni... :). Ei vaan, löytyyhän sieltä kauniitakin paikkoja. Niin kuin esim. vesitornin seutu, Maantie, Vahteriston ulkoilualue ja ja ja. Viikonpäästä olen jo minäkin siellä talsimassa tuttuja katuja.

      Delete