Kummallista ikävää

Mietin tässä, voiko kukaan pystyä elämään aikauiseksi asti ilman ikävää? Ehkä, jos kököttäisi koko elämänsä pienellä tontilla ja sitoisi ne harvat ja tarkkaan valitut kanssakököttäjät rautakettingillä kiinni tontin rajapaaluihin. Mutta eipä se elämä taitaisi olla oikeaa elämää ilman ikävää.

Ulkosuomalaisille, ja etenkin paljon muuttaville ulkosuomalaisille, ikävä on yksi elämän vakkarimatkakumppaneista. Olen sirotellut tärkeitä ihmisiä, paikkoja, ruokia ja jopa tavaroita tehokkaasti ympäri maailman, enkä taatusti tule ikinä kokemaan hetkeä, jolloin kaikki tärkeä olisi yhtaikaa kosketusetäisyydelläni. 

Eniten ikävöin tietenkin rakkaita ihmisiä, mutta välillä yllätän itseni ikävöimästä myös mitä kummallisempia paikkoja tai yksittäisiä hetkiä. 

Riihimäen asematunneli - selkeästikin maailman ihanin ja eksoottisin paikka. Ainakin parhaimman tuoksuinen... Nähtävästi siellä on kuitenkin hyvät vibat, kun sitä on kerran näin kova ikävä. Kovana kakkosena rautatien ylittävä silta, jota on talsittu kerran jos toisenkin.

Riihimäen keskustassa sijaitsevan K-kaupan aula - Siis se, mikä on muuttunut ja laajentunut aika monta kertaa. Nykyään siellä taitaa olla aika monta muutakin kauppaa ja itse K-kauppa on kutistunut. Ei mitään käsitystä, miksi se on päässyt ikävöintilistalleni, vaikka joskus teinivuosina siellä taidettiinkiin istuskella kavereiden kanssa earobic-tunnin jälkeen (koska Riihimäki).

Jyväskylän kompassi - Kaikki Jyväskylässä asuneet ovat varmasti sopineet tapaamisen kompassille. Aivan taatusti!

Amstelveenin kanavan varsi (Amsterdamin kupeessa) - Siellä tuli juostua, käveltyä ja pyöräiltyä aika monta kertaa. Jännä kuinka läheltä Amsterdamin keskustaa löytyy ihan oikea maaseutu ja lampaita.

Newtonin ja Bostonin välinen green line, etenkin Highlandin asema - Yksi USA:n tärkeimmistä paikoista.

Järvenpään uimahallin kuntosali - Asuin siellä vuoden verran. Siis siellä kuntosalilla. Elämä oli aika pitkälti töitä, gradua ja kuntosalia, mutta siitäkin jäi ihan hyvät muistot.

Vallilan asunnon pyykkitupa - Olin onnekas ja sain asua vuoden Vallilassa ihanassa puutalossa. Pyykit piti pestä pihan toisella puolella, mikä oli silloin elettynä ärsyttävää, nyt ajateltuna tunnelmallista. Vallila varasti sydämeni!

Pearl Harborin sukellusvenetukikohdan kuntosali - Tukikohdassa oli kaksi kuntosalia. Minä tykkäsin huomattavasti enemmän siitä pienestä ja kälyisestä sukellusvenemiesten salista. Salilla soi aina paikallinen reggae-henkinen musiikki eikä kukaan kysellyt minulta vielä tuolloin puuttuneen military ID:n perään.

Portsmouthin Shipyardin parkkipaikka - Meillä oli Portsmouthissa asuessamme vain yksi auto. Homma toimi loistavasti, sillä työaikataulumme menivät aika hyvin yksiin ja välimatkat olivat huomattavasti lyhyempiä kuin täällä San Diegossa. Aika usein kävi kuitenkin niin, että jouduin odottelemaan shipyardin parkkiksella pitkää päivää raatavaa Philliä. Tähystelin aina autosta, milloin portista asteleva uniformupukuinen hahmo kävelee juuri oikealla tavalla.

Ajomatka La Jollasta rantoja pitkin Pacific Beachille - Etenkin kuuma pizza-laatikko sylissä. Meidän lemppari arki-ilta pizzeria sijaitsi La Jollassa (Pizza on Pearl). Asuimme valitettavasti kotiinkuljetusvyöhykkeen ulkopuolella ja jouduimme/saimme lähteä pizzan halutessamme pienelle retkelle. Noilla retkillä taisi olla kuitenkin ihan kivaa.

Kurkistus seinän läpi - Portsmouth <3

Näitä randomeita paikkoja löytyisi varmasti muutaman sivun verran ja lisää putkahtelee mieleen vähän väliä. Nyt on kuitenkin hyvä mieli, sillä ainakin pari listan ensimmäistä muuttuvat jo parin viikon päästä todellisuudeksi. Jatkoin samalla spontaanireissulinjalla ja varasin itselleni lennot Suomen talveen. Oli jo aikakin!