Ennusteita

Vuoden alussa minusta tulee aina pikkuisen taikauskoinen: Asettavatko vuoden ensimmäiset tapahtumat suunnan koko vuodelle? Jos näin on, tänä vuonna meillä:

Rikkoutuu paljon astioita. Yleensä syypää olen minä, joskus Phill, mutta tällä kertaa käännämme syyttävät katseemme Possuun. Kaksi aamua ja kaksi rikkoutunutta astiaa. Eilen kupin mukana meni myös viimeiset kahvinrippeet ja tänään laisista ei jäänyt jäljelle kuin pieniä murusia, joita saan onkia tasoilta ja lattialta varmasti vielä ensi vuonnakin. Toivottavasti sirpaleita ei kuitenkaan päädy kissojen eikä ihmisten tassuihin.

Liikutaan paljon ja monipuolisesti. Vuoteen on mahtunut muutaman hassun päivän aikana jo juoksua, salia, golfia (jota en siis edelleenkään osaa), joogaa ja vesisadehaikkausta. Suurimmat tavoitteeni liittyvät juoksemisen iloon ja venyttelyyn. Projekti juoksumotivaation metsästys tarvitsisi selkeästikin tukea venyttelyn lisäämisestä.

Syödään paljon kaurapuuroa ja keittoja. Phillin kaurapuurokokeilut senkun jatkuvat. Nyt puuron sekaan on eksynyt jo soijakastiketta lohen, kevätsipulin ja keitetyn kananmunan kera sekä kypsennettyjä (omenapiirakka) omenoita ja minttua. Keittolautaselta on puolestaan löytynyt hernekeittojen eri versiota perinteisestä hernarista tomaattiseen kikhernekeittoon.

On (peli)onni kadoksissa. Siis lähinnä minulla. Pelasimme uuden vuoden päivänä lautapelejä ystäviemme kanssa eikä minulla ollut matkassa tippaakaan onnea. Kaikkien todennäköisyyslakien vastaisesti pyöräytin nopasta sen pahimman mahdollisen luvun neljä kertaa putkeen jokaisessa pelissä. Kyllä ärsytti!

Ainakin yksi meistä päätyy asumaan paperipussiin. Possu sai uuden vuoden lahjaksi uuden kodin: Whole Foodsin paperikassin. Sinne se on nyt tehnyt tyytyväisenä pesän joka ilta.

Opetellaan ihan tosissaan valokuvaamaan. Intoni järkkäriä kohtaan katosi noin vuosi sitten, mutta syksyn myötä olen innostunut taas uudestaan hieman teknisemmästä kuvaamisesta. Phill antoi minulle joululahjaksi uuden 50 mm linssin, joka tuo helpotusta pimeiden päivien ja iltojen valo-ongelmaan. Linssin onnistunut käyttäminen vaatii tosin vielä hieman harjoittelua, sillä sen kanssa ei voi zoomata laisinkaan ja tarkentaminen on todellista pilkunviilausta. Linssin kanssa leikkiessäni kaivoin esiin myös kameran käyttöohjeet ja aloin vihdoin perehtymään kuvaamiseen oikein ajan kanssa.

Kisu ei juuri tykkää poseerata, mutta yhden sain kuitenkin napattua.

Näissä merkeissä on pyöräytetty 2016 käyntiin. Katsellaan sitten loppuvuodesta, kuinka hyvin ennusteet pitivät paikkansa.