Monday, April 20, 2015

Sunnuntaisia päähänpistoja

Jos google maps ehdottaa sinulle pyöräilyreitiksi suhteellisen tasaista ja mukavaa reittiä, seuraatko karttaa vai päätätkö mennä vähän sinnepäin?

 "Tuonne pitäisi mennä, mutta kai täältäkin pääsee..." No pääsihän sieltä, mutta pieni sunnuntaipyöräilymme salille muuttui vuorenvalloitukseksi ja epäuskoisiksi naurunpyrskähdyksiksi.

Alkumatkan noudattelimme työmatkareittiäni, mutta sitten alkoi Point Loma kukkuloiden valloitus. Mennessä homma meni huumorin ja treenin piikkiin ja salille päästyämme meillä oli vielä hyvin energiaa core treeniin. Pelottavin kokemus oli Talbot st. alamäki, joka muistutti lähinnä syöksylaskua. 

Tämä mäki poljettiin ylös tuolta vedenrajasta asti... Pientä alkulämmittelyä


Salin jälkeen iski nälkä ja päätimme taas poiketa reitiltä merenelävien perässä. Tämä päähänpisto johdatti meidän keskelle kaoottista kalastusmessutapahtumaa, jonka ihmisvilinässä kadotimme hetkeksi toisemme ja jouduimme yhdistelemään pyöräilyyn parkour -treeniä. Ei hyvä. Meinasi mennä hermot.

Lopulta selvisimme hässäkästä kuiville vesille ja päätimme vaihtaa kalat salaattiin. Libery Stationin Tender Greens -ravintolaan astellessamme onnittelin meitä onnistuneesta valinnasta. "Siis eihän kukaan hullu nyt hampparia söisi, jos edessä on vielä reilu 16km pyöräilyä." Ja sitten heti perään bongasimme listalta päivän erikoisannoksen, lihapulla subin. Eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun jo tilasimme kummallekin jotain aivan muuta kuin salaattia. Ja hyvin upposi.


Takaisin lähtiessä hylkäsimme jälleen kerran google mapsin neuvot ja päätimme suhia jotain pikkutietä pitkin Voltaire St:lle, jota pitkin pääsisi kätevästi aina Ocean Beachille asti. Juuri ennen kuin käännyimme kohti suurta tuntematonta Phill sanoi ääneen mottomme: "No turning back!" Ja sen mukaan mentiin, vaikka eteen kohosikin ihan puskista seinää muistuttava mäki. Sääli etteivät mäet näytä koskaan kuvissa yhtä pahoilta kuin luonnossa. Voin silti vakuuttaa, että tätä mäkeä teki tiukkaa edes kävellä pyörän kanssa, ajamisesta nyt puhumattakkaan. Mutta tämä maisema...



Todellakin sen arvoista.

Kotiinkin pääsimme aikanaan, reilusti yli 30km ja aika monta kerrostalon kokoista mäkeä myöhemmin. Mutta hei, tulihan seikkailtua, ulkoiltua ja liikuttua... Kuka niitä karttoja ja suunnitelmia nyt edes tarvitsee?! Kun pääseehän täältäkin.

4 comments:

  1. Huh, huh mikä kuntoilupäivä teillä olikaan. Maiset on huikeita, ilo tuolla on pyöräillä :)
    Itselle kyllä vain pikkuruisia mäkiä, ei tuollaisiin kunto riittäisi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, yksi noista mäistä oli sellainen ettei sitä taida olla mahdollista polkea ylös fysiikan lakien puitteissa. Tai sitten meiltä loppui kunto :). Mutta upeat olivat kyllä maisemat huipulta. Kannatti!

      Delete
  2. Mahtava näköala.. Voi kun pääsisin itsekkin pyöräilemään ja vieläpä noihin maisemiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Reissu San Diegoon ja pyörä alle :).

      Delete