Wednesday, April 8, 2015

Pyörälläkin pääsee

Työmatkani on yleensä kohtuullisen ruuhkaton ja sujuva, sillä suurin osa liikenteestä kulkee juuri päinvastaiseen suuntaan kuin  minä. Matkalle sattuu kuitenkin mennen tullen yksi tukkoinen risteys, jossa kolme kaistaa yhdistyy yhdeksi ja toiseen suuntaan mennessä tie kasvaa monesta suunnasta tulevilla liittymillä.

Viime viikolla huomasin risteyksessä möllöttävät punaiset kyltit, joissa ilmoitettiin maanantaina alkavista tietöistä ja käskettiin varautua tavallista pahempi ruuhkiin. Mietin hetken aikaa vaihtoehtojani  ja päätin alkaa kulkemaan pyörällä töihin.


Motivaationi testattiin heti maanantaina, kun ovesta kurkatessani taivaalta tuli jotain märkää. San Diegossa ei sada koskaan - paitsi silloin kun aion pyöräillä töihin. Sade muuttui kuitenkin pian tihkuksi ja loppui sitten kokonaan. Hassua kuinka sokeriseksi Kalifornian auringonpaiste on muuttanut minut. Kyse on kuitenkin samasta tyypistä, joka polki ja käveli kouluun ja harrastuksiin vuositolkulla joka päivä. Jos oli liian kylmä, puhalsimme kaverin kanssa posket täyteen ilmaa. Jos satoi, vedimme sadevermeet niskaan. Kävely ja pyöräily oli itsestäänselvyys, josta ei tullut mieleenkään valittaa (ainakaan kovin usein).





Työmatkani pituus on pyörällä kuljettuna 7-9 mailia/11-14,5 km yhteen suuntaan, reitistä riippuen. Hyviä reittejä on kolme, joista olen kokeillut nyt kaikkia ja löytänyt omat suosikkini eri tilanteisiin. Kaikki reitit ovat turvallisia ja omalla tavallaan kauniita. San Diego on yllättävän pyöräilijäystävällinen kaupunki. Täältä löytyy paljon pyöräkaistoja, pyöräteitä ja opasteita rauhallisille pikkuteille, joilla on turvallista ja mukava pyöräillä.



Toistaiseksi olen nauttinut pyöräilystä täysin siemauksin. Aikaa pyöräilyyn menee vain 10-20 min enemmän kuin saman matkan taittamiseen autolla. Pää tuulettuu mennen tullen ja työasiat jäävät nyt selkeämmin töihin. Aion jatkaa työmatkapyöräilyä tietöiden valmistuttuakin, mutten välttämättä ihan joka päivä. Pyöräily yhdistettynä ruokataukokävelyihin, kohtuullisen kuluttavaan työhön ja normaaleihin treeneihin (joista en halua luopua) on aika kova yhdistelmä. Illalla ei tarvitse unta odotella eikä ruoka-aikaan tarvitse huhuilla montaakaan kertaa, kun minut löytää pöydästä.

Loppujen lopuksi tietyöt olivat siis oikea onnenpotku. Sain vihdoinkin otettua härkää sarvista ja palattua hyötyliikkujan juurilleni. Suosittelen lämpimästi!


8 comments:

  1. Onpa kiva, että löysin blogisi! Italialaisella poikaystävälläni asuu sukulaisia San Diegossa, ja olemme miettineet siellä käymistä sitten kun joku kaunis päivä matkustamme jenkkeihin. Olen tavannut joitain näiden sukulaisten paikallisia ystäviä, olivat maailman mukavimpia ihmisiä, ja hehkuttivat San Diegoa tietysti täysillä :) Ihanan näköisiä maisemia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä kun löysit! Tänne siis vaan kyläilemään :). Minä yhdyn hehkutukseen, täysin puolueettomasti tietenkin :D.

      Delete
  2. Meijan hoodeilla ei ois moinen edes mahollista. Ois ihan hullun hommaa menna pyoralla tuonne autojen sekaan. Ei minkaanlaista "kaistaletta" edes oo tiesta omistettu pyorailijoille mun tyomatkalla. Plus ilmat on suurimman osan vuodesta niin kuumat, etta oisin ihan hikinen kun paasisin perille :D Te asutte kylla hyvassa paikassa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu ei ole mikään itsestäänselvyys, että pyörällä pääsee. New Hampshiressa oli myös upeat pyöräreitit, mutta esim. työpaikalle ei päässyt mitenkään järkevästi/turvallisesti pyörällä. Loppukesästä täälläkin tulee kuuma, mutta se on aika pientä Texasin kuuman kosteisiin kesiin verrattuna.

      Delete
  3. Mä olen huomannut vähän samaa sen suhteen, että oon muuttunut hiukan sokerista tehdyksi täällä asuessa. Mä kuljin Suomessa aina pyörällä töihin, satoi kaatamalla tai ei. Tuntuu ihan uskomattomalta, että se sama ihminen, joka oli likomärkä töihin kumpparit ja ulkoiluasu päällään saapuessaan karsastaa nykyään ulkona kävelemistä, jos vähän sataa (=yleensä tihkuttaa).

    San Diego vaikuttaa ihanalta mestalta! Täällä Piilaaksossa pyöräillään joo, mutta ei pahemmin San Josessa eikä ainakaan meidän lähimaastoissa. Tai no, sporttimiehet pyöräilee joo, mut niihin se sit pitkälti kait jää. Ei huvittais tossa 6 kaistasen kadun varrella sotkea itse menemään...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lohduttavaa etten ole ainoa uussokerikko :). Pyöräkaistat tai -tiet on kaiken a ja o. Autoilijat on sen verran kaheleita, ettei tee paljon mieli ylitellä kaistoja ilman ympärillä olevaa peltisuojaa. San Diego on kyllä kaikki kehunsa ansainnut. Sun pitää tulla joskus kylään!

      Delete
  4. Hulppeat työmatkamaisemat! Itse tunnustaudun myös uussokerikoksi mutta nykyään työmatkapyöräily on ihan must juttu! Tosin se loppuu heti kun lämpötila laskee aamuisin alle +5.
    Kaverit saivat viime keväänä ylipuhutta Kilometrikisaan omaan joukkueeseensa ja kilpailuhenkisenä oli pakko mukaan mennä :) Toki muutakin pyöräilyä kertyi mutta 30km 5 pvänä/vkossa kerrytti kilometrisaldoa ihan mukavasti. Vielä kun joku keksisi pyöräilyreitin, jossa kotiinpäin tultaessa ei aina olisi vastatuuli...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo vastatuulijuttu on suuri mysteeri! Minusta tuntuu, että mennen tullen on aina vastatuuli. Se kääntyy päivän aikana (jokapäivä) :D.
      Kilometrikisa olisi loistava motivaattori! Työpaikalta ei vaan taida löytyä kisaajia :).

      Delete