Aamukaveri

Lähdimme eilen aamulla tukikohtaan salille. Phill meni juoksemaan mäkitreeniä, minä valitsin kuntosalin takana olevan ulkosalin (aka aikuisten leikkipuiston). Olin juuri aikeissa vetää leukoja, kun kuulin vierestäni kumman äänen. Käänsin pääni ja lahdella, lähes vierelläni, ui delfiini. Vaikka Phill onkin nähnyt tukikohdan vesillä jopa valaan, oli minun hieraistava silmiäni pariinkin otteeseen ennen kuin uskoin saaneeni treenikaverikseni ihkaoikean delfiinin.

Siellä  se uiskenteli kuivatelakan edustalla ja pysähtyi välillä ihmettelemään minun touhujani. Välimatkaa meillä oli lyhimillään n. 30 m. Tukikohdassa ei saa kuvata, joten en kaivanut kameraa esille. Mutta ehkä jopa parempi niin. Tuntuu, että hetki olisi mennyt piloille kameran kanssa hilluessa.

Jos päivä alkaa delfiinin kanssa treenatessa, ei se voi olla huono. Jatkoimme lauantain viettoamme San Diegossa vierailulla olevan kaverini kanssa La Jollassa, missä saimme itsellemme hyljekaverin ja häikäistyimme (jälleen kerran) Torrey Pines -rannan kauneudesta.

San Diegon lunto on ihmeellisen kaunis - en voi varmasti koskaan lakata ihmettelemästä sen monimuotoisuutta. Enkä myökään malta odottaa, minkälaisen eläinkaverin saan itselleni seuraavaksi. (Kärmeet älkööt tosin vaivautuko, en pidä teistä...)