Eilen illalla vietettiin koulumme joulujuhlaa, jota kutsuttiin mahtipontisesti holiday show:ksi. Jokainen ryhmä esitti kaksi laulua, joihin kuului tietenkin rekvisiittaa, soittimia ja koreografiat. Opettajaa hieman jännitti, kuinka monta kolmevuotiasta saataisiin lavalle asti (ja kuinka moni heistä siellä pysyisi), mutta aivan turhaan. Koko joukko asteli lavalle kauniissa jonossa ja veti show:n tunteella läpi. Upea suoritus!
Kun kolmevuotiaiden osuus oli ohi, sain itselleni ehkä parhaan työtehtävän ikinä: Menin ulos joulupukkia vastaan ja pidin hänelle seuraa siihen asti, että viimeinenkin laulu oli laulettu. Hih, onhan se aina mukava tavata muita suomalaisia täällä maailmalla...
Tämä pukki olikin varsin spesiaalitapaus. Harmaat hapset ja parta olivat aitoa tavaraa, kuulo hieman heikko, ääni lempeä ja silmät tuikkivat ikiaikaista viisautta. Tuntui, että olin treffeillä oikean joulupukin kanssa.Tiesipä pukki senkin, että ennen muinoin suomalaisilla joulupukeilla oli sarvet ja harmaat vaatteet. Joulupukki-clubin (siis että sellainenkin on olemassa) suomalainen jäsen oli tullut kokoukseen perinnevaatteissa.
Eilinen työpäivä oli pitkä, mutta illan juhla onnistunut ja hauska. Tiistaina sain parhaan mahdollisen joululahjan (heti Possu the Christmas Kitty:n jälkeen) ja eilen pukki toi mukanaan viimeisetkin joulumielen rippeet. Tästä tulee hyvä joulu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti