Kun mies on lomalla, on se melkein yhtä hienoa, kuin jos olisin itse lomalla. Minut on hemmoteltu pian aivan piloille, mutta antaa mennä vain. Siisti koti, herkullisia illallisia, miljoona kohtaa ruksittu to do-listalta.. Omakin oloni on vielä loman jäljiltä energinen ja rentoutunut. Loma teki todella hyvää ja seuraavakin on jo ihan nurkan takana.
Palasin töihin viime torstaina ja vastaanotto oli ihana: hymyjä, halauksia, kauniita sanoja. Opettaja on näille pienille valtavan tärkeä. Onko olemassa toista ammattia, jossa saa kuulla päivittäin olevansa hauska, kaunis, viisas, ikävöity ja jopa rakas. "But miss Veera said..." Opettajan sanalla on mahtava voima (kun olet kolme).
Yksi pieni poika keräilee minulle perhosten kuvia ja kiikuttaa niitä taskuuni joka päivä. Toinen pieni oli piirtänyt minulle anteeksipyyntökortin, koska ei totellut minua ulkona. Kolmas, neljäs ja viides kutsuivat minut kotiinsa leikkimään ja kuudes kysyy minulta joka päivä aidosti kiinnostuneena, mitä minulla on lounaaksi.
Vaikka yhteiskunta ei aina muistakaan arvostaa meitä pienten opettajia, olemme me taatusti tärkeitä. Meitä tapittaa joka päivä monen monituista silmäparia, jotka imevät itseensä kaiken mitä suustamme päästämme. Ei tämä ole ollenkaan hullumpi ammatti, vaikka välillä lehmänhermoja koetellaankin.
Kuvissa lounastauon meininkejä ja maininkeja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti