Pannaritaidetta

Muistatteko kun kerroin jokin aika sitten säälittävästä yrityksestämme paistaa hahmopannareita? Vika ei ollut tekijöissä eikä taikinassakaan, vaan pursotinpullon puutteessa. Löysä muovipussi ei toiminut ja pannareista tuli aika hilpeän näköisiä. Todistusaineistoa täältä

Viime torstaina Phill tuli kaupasta kotiin pursotinpullon kanssa ja perjantaiaamuna herkuttelimmekin sitten viikonlopputyyliin pannareilla. Phillin ensimmäinen vakavasti otettava yritys paistaa eläinpannareita oli aika vaikuttava. Vai mitäs sanotte?!

Eikä ollut sunnuntain aamupalassakaan valittamista... Pientä itsemme hemmottelua selkeästi liikkeellä.

Tänään ei sitten löytynytkään aamupalapöydästä skumppaa eikä pannareita. Hotkaisin jogurtit puolihuolimattomasti seisaaltaan samalla kun yritin leikkiä Kisun kanssa ja varmistaa, että Possulla olisi taatusti tarpeeksi ruokaa ja vettä huoneessaan. Phill pisti astetta paremmaksi ja kaatoi ison kupillisen kahvia autoonsa, unohti puhelimensa kotiin ja olisi unohtanut myöskin avaimensa, jos auton saisi käyntiin ilman avainta. Että sellainen maanantai...

Mutta ei kai aina voi olla viikonloppu tai edes viikonloppufiilis. Ja ei kai maanantaikaan voi olla läpeensä paha, jos sen saa päättää kehräävä kissa vatsanpäällä.