Sadepäivä on aina myrskypäivä. Ukkosmyrsky saa puhelimet piippaamaan siinäkin tapauksessa, että myrskyn keskus on jossain kymmenien mailien päässä. Jokaisesta sateesta seuraa tulva, mikä tarkoittaa useimmiten sitä, että myrskyviemärit tukkeutuvat hetkellisesti. Extreme kuumuus tarkoittaa kyllä korkeita lämpötiloja, mutta ilmankosteus pysyy siltikin vielä inhimillisellä tasolla.
Tänä viikonloppuna piti olla kuuma. Niin kuuma, että puhelimeni varoitti minua asiasta jo perjantaiaamuna. Perjantaina lämpötilat olivatkin lämpimät, mutta silti vielä ihanteellisen mukavat. Odotin kuumuuden iskevän launataina, enkä oikeastaan välittänyt pätkääkään, sillä suunnitelmani oli viettää koko keskipäivä ilmastoidussa luokkahuoneessa antamassa ensiapua ja tekohengitystä nukeille ja kurssikaveireille. Astuessani luokkahuoneesta ulos kello viiden aikoihin yllätyin melkoisesti, kun taivas olikin pilvessä ja taivaalta tipahteli muutaman pisaran verran vettä. Vedin takin päälleni, jotta tarkenin syödä illallista ulkona. Melkoista extreme lämpöä...
Tänään sitten lämpeni vihdoin oikeasti, mutta en minä tätäkään vielä äärimmäiseksi kuumuudeksi kutsuisi. Aamulla pystyi vielä ihan hyvin treenaamaan ulkona ja loppupäivä menikin sitten mukavasti rannalla ilman pelkoakaan lämpöhalvauksesta. Tämähän on juuri sellainen sää kun kesällä kuuluukin.
Kyllähän minä jo parin kesän kokemuksella tiedän, että loppukesästä täälläkin on jo tukalan kuumaa päivästä toiseen, mutta toistaiseksi en viitsi vielä valittaa. Mukava vain, että June Gloom on vihdoin ohi ja kesä saa alkaa.
Kuvissa maisemat eilisen illalliselta ja tämän päivän brunssilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti