Meditointia

Olen viettänyt viimeisen kolmen päivän aikana useita tunteja (puuta) hioen ja huomannut jälleen kerran, kuinka paljon nautin rauhallisesta monotonisesta työskentelystä. Hiominen, kaulaliinan neulominen, juokseminen, värittäminen, maalaaminen, papereiden mapittaminen... Yksinkertainen puuhastelu vaivuttaa minut kummaan transsiin, jonka aikana rentoudun ja kerkiän ajattelemaan kaiken maan ja taivaan väliltä.

Syvällisten aatosten lisäksi ttämä penkkiprojekti on opettanut minulle ihan konkreettisestikin uutta:

• Hengityssuoja hiostaa ihan perkuleesti, mutta on todistetusti tarpeen. Kutiava nenä ja sahanpururäkä eivät ole hikoilua kivempia ilmiöitä.
• Jos peukalon hioo ensin 60 hiekkapaperilla ja siirtyy sitten 120 karkeuteen, tulee siitä ihovoiteen voimalla silkinpehmeä.
• Koneella hiominen saa käden värisemään vielä pari tuntia urakan jälkeenkin.
• Lefty loosey, righty tighty - miksi se on niin vaikea muistaa?
• Tiettyjen työkalujen ja materiaalien suhteen ei kannata saitailla. Liian lyhyet pihdit (clamps) aiheuttivat ylimääräisen Home Depot -reissun, mutta nyt meillä on niitä taatusti joka tarpeeseen.
• Tiimityö on voimaa! Phill näpertää pienet ja tarkat yksityiskohdat, minä hoitelen isot linjat.

Penkki on maalausta myöten valmis, mutta nälkä kasvoi syödessä. Aloittelimme tänään samaan syssyyn myös ulkosängyn runkoa (daybed, mikä ikinä se onkaan suomeksi) ja suunnittelimme tarvittavia materiaaleja seuraavaksi vuorossa olevien pöydän ja istutuslaatikon varalle. Ja  sitten kun ulkona on valmista, voidaankin siirtyä sisäprojekteihin...

Eipä tarvitse miettiä, mitä tehtäisiin iltaisin. Tänä kesänä nikkaroidaan! Onneksi päivänvaloa riittää näilläkin leveysasteilla nyt reilusti yli kahdeksaan.