tiistai 7. kesäkuuta 2016

Luonnollinen kauneus

Oivalsin juuri jotain sellaista, jonka olen oivaltanut ennenkin, sitten unohtanut, oivaltanut uudestaan ja taas kerran unohtanut: Kauneus on ennenkaikkea tunne ja niin paljon enemmän kuin pelkkä ulkomuoto.

Kauneus kulkee mukana hetkessä ja paikassa. Se on kokonaisvaltaista hyvää oloa ja fiilistä. Sitä voi vahvistaa ulkoisilla asioilla ja palautteella, mutta loppujen lopuksi sen täytyy lähteä omasta olosta ja tunnetilasta. Voin tuntea oloni kauniiksi täydessä meikissä, ilman meikkiä, hikisenä treenin jäljiltä tai ripsarit poskille valuneena. Päällänikin voi olla mitä vain, kunhan vaatteet tuntuvat omilta.

Kauneutta on monenlaista ja sitä myös tavoitellaan monilla erilaisilla keinoilla. Tärkeintä on ulkaltaa kuunnella itseään ja olla sellainen kuin itselle tuntuu luonnolliselta.


Mutta vaikka oma olo onkin kaikkein keskeisintä, on ihminen sen verran sosiaalinen olento, että ympäristön palautteellakin on merkitystä. Tuntuu hyvältä, kun puoliso keskeyttää puuhansa vain kertoakseen, että näytät kauniilta. Tai kun tuntematon ohikulkija kehuu kauniita silmiäsi tai kivoja kenkiäsi. Jos joku sanoo ulkonäöstäsi toistuvasti jotain negatiivista, jää sekin mieleen kummittelemaan ja ikävimmässä tapauksessa muokkaa tapaa, jolla näet itsesi.


USA:ssa ulkoisia asioita kommentoidaan herkemmin kuin Suomessa, enkä näe sitä pahana asiana, kunhan kommentit ovat positiivisia ja muistamme, että olemme niin paljon enemmän kuin kiva paita, tietyn väriset silmät tai tietyn mallinen vartalo. USA:ssa ei kommentoida pelkästään ulkonäköä, vaan kehutaan ylipäänsä enemmän, sekä itseä että muita.

Opettajan roolissa olen pohtinut erityisen paljon, pitäisikö lasten ulkonäköä kommentoida laisinkaan, vaan pitäytyä vain ja ainoastaan lasten teoissa ja taidoissa, yrityksissä ja onnistumisissa. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että kauneuden tunne on kiinteä osa minäkuvaa ja ihmisenä olemista. Kauniiksi kutsuminen ei tarkoita sitä, ettenkö voisi olla myös fiksu, pystyvä ja taitava. Oleellisinta on, että jokaisella lapsella ja aikuisella on mahdollisuus tuntea itsensä kauniiksi ja ymmärrys siitä, että kauneus on vain pieni osa sitä, mitä me olemme.


Ihanteellista olisi, että kauneuden ja pystyvyyden tunne olisi lopulta niin vahva, ettei se riippuisi enää ulkoisesta palautteesta tai normeista, jotka eivät ole absoluuttisia totuuksia tai tunnu välttämättä itselle luonnollisilta. Minä olen minä ja kaunis juuri tällaisena, aivan niinkuin sinäkin.

4 kommenttia:

  1. Loistava kirjoitus ja muutenkin varsin kiinnostavan oloinen blogi. :)

    VastaaPoista
  2. Kivasti kirjotettu :) Tykkaan siita etta taalla voi niin helposti ohikulkijalle sanoa etta kivat hiukset, tms. Musta on kiva kehua ihmisia (siis jos mielestani on kehuttavaa, ei sita nyt valehtelemaan tarvi alkaa) ja toissa aina jos jollain asiakkaalla on kivat hiukset/vaatteet tms niin varmistan etta nama tietavat asiasta :) Se voi monesti piristaa jonkun paivaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään siitä myös enkä näe, että kehumisesta olisi kenellekään mitään haitta. Oma päivä piristyy ja kiva huomata, jos onnistuu ilostuttamaan jonkun toisenkin päivää.

      Poista