Tuesday, June 30, 2015

Kuka narrasi ja ketä

Perjantaina vaihdoimme Pittsburghin citymaisemat maaseutuun ja siirsimme itsemme sekä vuokrakuplavolkkarimme noin kaksi tuntia itään Spruce Creek:n kauneuteen. Spruce Creekissa meitä odotti "mökki" sekä Phillin vanhemmat. Asettauduimme taloksi ja lähdimme kumpikin omille teillemme: Phill kalastamaan, minä valokuvaamaan. Ja kuvattavaahan tuolla riittikin: Maisemat olivat kuin kuvakirjasta.







Phillin väkertämä viehe


Puskissa hyppiessäni tapasin myös paikan sikarisuisen omistajan, joka intoutui juttusille ja neuvoi minulle muutaman kuvauskohteen, jotka olisivat saattaneet jäädä muuten löytämättä. Niistä suosikkini oli tämä triplakoski, jonka rannalle toin myöhemmin Phillinkin ihastelemaan Pennsylvanian takametsien kauneutta ja pyydystämään tulikärpäsiä.




Yöllä alkoi sade, joka jatkui tauotta koko lauantain - saavista kaataen tietenkin. Sunnuntaiaamuna pikku puro oli muuttunut mutaiseksi velliksi ja tulvinut äyräidensä yli. Kalat eivät viihdy mudassa, joten kalojen narraaminen oli käytännössä mahdotonta, vaikka sade ei vielä yksistään olisikaan pelotellut sisätiloihin. Siinä vaiheessa, kun säätiedotukset lyttäsivät loputkin toiveet sadepilvien kaikkoamisesta ja joen pinta alkoi hipomaan ajotietä, totesimme, että oli aika lähteä hieman aiottua aiemmin Pittsburghiin.




Paikoitellen hyvin rentouttava ajomatka

Vaikka Phill kerkisikin pyydystämään ja vapauttamaan muutaman kalan (catch and release), taisivat kalat vetää tällä kertaa pidemmän korren. Oh well, joskus kesäsää yllättää - paitsi jos asut San Diegossa.

No comments:

Post a Comment