Jumissa

Blogissa on ollut viime aikoina hiljaista, sillä allekirjoittanut on ollut niin lomalla. Ensin katsastettiin Pennsylvania ja heti perään Anchoragen kulmat Alaskassa. Nyt olemme kuitenkin vihdoin ja viimein kotona ja luvassa on paljon juttuja reissujen mudista ja kukkuloista.

Facebookin ja Instagramin (veeralampi) seuraajat ovat päässeet jo kurkkaamaan Alaskan upeisiin maisemiin kännykkäräpsyjen kautta, mutta lisää on tulossa roppakaupalla, kunhan kerkiän käymään kaikki 10 000 kuvaa läpi. Ennen kuvasavottaan ryhtymistä olisi kuitenkin kiva nukkua hetki - vaikka ihan useampikin tunti. Alaskassa kun ei ollut moiseen tarvetta, kiinnostusta eikä välillä edes mahdollisuutta.

Kotiin meidän oli tarkoitus palata jo eilen, mutta kuinkas sitten kävikään... Parin tunnin ajomatkan Sewardin kaupungista Anchorageen tyssäsi kuin seinään 45 minuuttia ennen lentokentälle saapumista. Seward Hwy:lla oli sattunut onnettomuus ja tie oli ja pysyi poikki 6 tuntia - aamu yhteen saakka. Alaskan vuorten, meren ja kansallispuistojen välissä sukkuloiva tieverkosto koostuu yleensä yhdestä kaupunkiin ja sieltä pois johtavasta tiestä,  mikä tarkoitti tietenkin sitä, että me ja muutama tuhat muuta olimme aivan totaalisen jumissa.

Täältä löytyy artikkeli onnetomuudesta

Jono jatkui silmän kantamattomiin sekä edessä että takana 

Tienpäällä tunti kaupalla odotellessamme kerkisimme hoitamaan kaikki käytännön asiat hotellia lukuunottamatta kuntoon ja loppujen lopuksi ylimääräisestä Alaska päivästä tuli yllättävän vähän lisäkustannuksia. Lennot vaihdettiin päivää myöhemmäksi ilman lisämaksua ja jotenkin ihmeen kaupalla meille löytyi jopa vierekkäiset paikat ihan San Diegoon asti, vaikka tämä sunnuntai onkin yksi vuoden kiireisimpiä matkustuspäiviä (4th of July weekend).Vuokra-auton saimme palauttaa myös vuorokautta myöhemmin ilman kokonaisen lisäpäivän maksua. Hotelli meinasi tuottaa eniten tuskaa, sillä kaikkialla myytiin ei oota ja pienimmätkin murjut yrittivät veloittaa lähes $200 yhdeltä vajaalta yöltä. Loppujen lopuksi marssimme aamukolmelta edellisten öidemme majapaikkaan Hiltoniin ja puhuimme hinnan yli kolmesta sadasta alle kahteen sataan. Kaupanpäälle saimme myöhäisen check out ajan ja ison huoneen hulppealla näkymällä. Alaskalaiset tuntevat tiensä ja tyytyväisten turistien arvon.

Jonottelu ja odottelumaisemista ei voinut kuitenkaan valittaa... Tältä valtatiellä näytti puolenyön aikaan

Ei tässä meille siis kovin hullusti käynyt, vaikka tienvarressa vietetyt tunnit tuntuivatkin pitkiltä ja aamuöinen ajomatka Anchorageen vielä pidemmältä. Onneksi meillä on kummallakin vielä huominenkin vapaa, joten kerkiämme nukkumaan ja toipumaan lomasta ennen arkeen siirtymistä. 

Mahtava reissu ja ihanaa olla myös kotona kissoja halimassa.