Monday, June 8, 2015

Sunnuntaiherkku: itävaltalaiset pannarit

Oletteko huomanneet, että pannarit/letut löytyvät aika monen maan herkkulistalta? Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja twistiä, mutta yksi asia näitä kaikkia kuitenkin yhdistää: Ne maistuvat hyviltä.

Lapsena herkuttelin letuilla ja uunipannarilla säännöllisen epäsäännöllisesti, Amsterdamissa asuessani söin makeita ja suolaisia pannareita sekä poffertjessejä ehkä turhankin paljon, crepejä on tullut mussutettua vähän siellä sun täällä ja USA:ssa asuessani olen oivaltanut, että pannarit voivat kuin voivatkin päätyä lautaselleni myös aamulla. Olen kansainvälinen pannarifani, vaikken käykään koskaan IHopissa.

Sunnuntaina tein tuttavuutta lautaselleni ilmestyneen itävaltalaispannarin (nöckerlen) kanssa ja se oli rakkautta ensi puraisulla. Itävaltalaiset pannarit ovat kuohkeita ja ihanan tahmaisia (gooey). Ne muistuttivat tavispannareita enemmän angel food cakea ja olisivat käyneet hyvin vaikka jälkkäristä ja iltapäiväkahvin kaverista.

Näin ne syntyvät:

Vatkaa kulhossa, kunnes paksua ja vaaleaa

2 kpl munankeltuaista
1 rkl sokeria
1/2 tl sitruunankuorta

Vatkaa jäykäksi

3 kpl huoneenlämpöista munanvalkuaista
1/4 cup sokeria (lisää sokeri vähitellen)

Lisää

1/2 tl vanilja extractia

Lisää valkuaisseokseen varovaisesti kääntäen

2 rkl jauhoja

Lisää joukkoon keltuaisseos hyvin hellävaraisesti ja paista samantien

Paista pannulla 1cup -kokoisia kekoja runsaassa voissa n.3 minuuttia keskilämmöllä. Paista loppua matkaa uunissa (samassa pannussa), kunnes kevyen ruskeita ja kohonneita, mutta silti keskeltä pehmeitä, n.10-12 min 350F.


Meillä oli päässyt valkoinen sokeri loppumaan, joten otimme riskin ja käytimme ruskeaa sokeria. Sokerin vaihto vaikutti väriin ja todennököisesti myös koostumukseen tehden siitä astetta tahmeamman. Toimi kuitenkin hyvin ja saatamme hyvinkin käyttää ruskeaa sokeria myös seuraavalla kerralla. Reseptissä käskettiin paistamaan pannarit 2rkl voita, mikä tuntui hätävarjelun liioittelulta. Käytimme yli puolet vähemmän voita ilman ongelmia. Annoimme pannareiden olla uunissa täydet kakstoista minuuttia, mikä oli meidän uunissa  nappiaika.



Nam, nam! Itävaltalaiset ymmärtävät selkeästi herkkujen päälle... Ja niin muuten ymmärrän minäkin.

No comments:

Post a Comment