Haimme lauantaiaamuna Clem's delistä eväsvoikkarit ja suuntasimme auton nokan itään. Kasimotarin jälkeen kurvasimme vuorenrinnettä kohoavalle Sunrise hwy:lle, jota ei suotta nimitetä yhdeksi San Diegon kauneimmista tieosuuksista.
Tie kohosi sen verran korkealle, että jaloissani pyörinyt muovipullo meinasi paisua liitoksistaan ja korvissa naksui. Maisemat vaihtuivat kivien kautta niittyihin ja syksyiseen metsään - tuntui kummalta ajatella, että olimme tälläkin kerralla vain tunnin päässä kotoa.
Mt. Laguna on osa Cleveland National Forest -aluetta. Alueelta löytyy useampiakin leirintäalueita ja polut ovat hyvin kunnossapidettyjä. Poikkesimme heti alkuun puistonvartijan luona ostamassa kahden taalan hintaisen kartan ja varmistamassa, tarvitseeko meidän ostaa parkkilupa. Ei kuulemma tarvinnut, jos veisimme automme Lagunan leirintäalueen portin viereen. Suuntasimme siis sinne ja jatkoimme matkaamme jalkaisin.
Maisemat oliva kauniit ja vuoristoilma yllättävän kirpeää. Phill veteli menemään teepaidassa, mutta minä kaivoin repustani esiin hupparin jo heti alkuvaiheessa. Vaikka kohtasimmekin poluilla satunnaisesti muitakin ihmisiä, oli kaikkialla ihanan rauhallista. Linnut lauloivat ja pusikoissa rapisi. Emme kuitenkaan kohdanneet lintuja kummempia villieläimiä, vaikka salaa ehkä toivoimmekin tapaavamme vähintäänkin peuran tai pari oravaa.
Alueelta löytyy monia erilaisia ja eripituisia haikkireittejä eikä Lagunalta ajele kovinkaan pitkään myöskään symppikseen omenapiirakkamekkaan, Julianiin. Mukava päiväretkikohde, joka sopii kaikille luonnon ja kauniiden maisemien ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti