Thursday, December 10, 2015

Tarinoita

Olen suuri Facebookin ystävä, mutta viimeaikoina uutisvirtani on saanut minut usein surulliseksi ja jopa vihaiseksi. Silmieni eteen levittäytyy joka päivä sellaista sontaa, että oksat pois. Uutisten (jotka eivät tässä(kään) maassa ole puolueettomia) lisäksi jokaisella tuntuu olevan jotain sanottavaa, vaikka tietoa ja ymmärrystä olisikin pyöreä nolla. 

USA:ssa kohistaan tällä hetkellä lähestyvistä presidentinvaaleista ja erityisesti siitä yhdestä surullisen kuuluisasta ehdokkaasta, jonka kommentit tuntuvat kaikessa typeryydessään saavan kaikkein eniten palstatilaa. Presidenttiehdokkaiden lisäksi keskustellaan terrorismista, muslimeista, pakolaistilanteesta, massasurmista, aselaista ja vähemmistöjen asemasta. 

Mieleni kuohuu ja olen viettänyt monta iltaa puhisten joko yksikseni tietokoneelle tai sitten yhdessä Phillin tai ystäviemme kanssa. Sosiaalisessa mediassa olen kuitenkin ollut mielipiteistäni aika hiljaa. Ei siksi, etteikö minua kiinnostaisi, vaan siksi, että minulle tämä blogi on kaikessa arkisuudessaan höppänän kevyt henkireikä, jossa politiikka ja mielessä möyrivät maailmanluokan asiat pääsevät esille vain silloin tällöin.

Mitään suurta saarnaa tai mielipidetulvaa en aio tälläkään kertaa kirjoittaa, vaan kehoitain teitä ihan kaikkia vierailemaan Humans of New York -sivulla ja lukemaan ainakin yhden tarinan. Tällä hetkellä sivustolta voi lukea syyrialais-perheiden tarinoita. Nämä perheet ovat menettäneet jotaikuinkin kaiken, odottaneet vuosia väliaikaisessa limbossa, käyneet läpi laajoja arviointeja ja nyt vihdoin saaneet kuulla muuttavansa pian USA:han. Heidän tarinansa ovat aitoja ja puolueettomia - heidän ikiomiaan.


Oikeiden ihmisten tarinat eivät ole aina mieltä ylentäviä, mutta toivottavasti kuitenkin mieltä avartavia. Kohdataan toisemme ihmisinä ja yritetään olla ihmisiksi.

4 comments:

  1. Tiedän tunteen... Mä pidin viikon verran fb-taukoa pahimman pakolaishysterian aikana. Ei vaan pää kestänyt lukea ihmisten mielipiteitä ja avautumisia (joiden taustana on MV-lehti ja muut laatujulkeisut...). En mäkään ottanut osaa koko keskusteluun, kun ihmisillä oli kaksi vastakkaista ÄÄRIpään mielipidettä, yritä siinä sitten löytää se kuuluisa kultainen keskitie (koska totuushan löytyy jotakuinkin niiltämain. Mutta nyt olen onnekseni löytänyt aivan ihanan jouluhössötys-ryhmän, ja mun aikajana täyttyy iloisesti suodatinpaperi- ja pallokransseista ja sadannesta "Mitä teillä syödään aattona?" -kyselystä! :D :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahah, aattoillan syömiset kuulostavat minustakin tärkeältä pohdinnan aiheelta! Me ei muuten vielä edes tiedetä :o !

      Onneksi meillä on mahdollisuus mahdollisuus ja toivottavasti myös tietotaitoa valikoida ja suodattaa, mitä sisältöä sosiaalisesta mediasta milloinkin seuraamme.

      Delete
  2. Aamen. Poistin ensimmäistä kertaa ikinä tällä viikolla FB-kaverin. En halua elää homogeenisessä maailmassa (tai somessa), sillä eroavat mielipiteet ovat tärkeitä, mutta se tyyli... En jaksanut enää lukea paasausta muslimeista, ateisteista, homoista, aseista, Obamasta, you name it. Mahtaa olla hirveän raskasta, kun tuntuu, että koko maailma on sinua vastaan ja uhkaa omilla valinnoillaan tai elämäntyylillään erittäin vähällä vaivalla netistä kaivettuja arvojasi. Huoh!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No tuopa juuri, kun niin usein kyse ei ole keskustelunaloituksista vaan hyvin provosoivista mustavalkoisista mielipiteistä, joita ei osata perustella muuta kuin toisten sanoja lainaamalla. En ole poistanut vielä ketään, mutta don't follow/hide -nappeja on tullut kyllä painettua. Vaikeinta on se, jos kyseessä on joku ihan oikean elämän tuttu, jonka kanssa pitää sitten oikeasti osata olla ihmisiksi kun ollaan vuorovaikutuksessa joidenkin muiden asioiden tiimoilta.

      Delete