Wednesday, December 16, 2015

Karvakaverit

Vein Kisun viime torstaina eläinlääkäriin vuositarkastukseen ja tuli mieleeni, etten ole aikoihinkaan kertonut kissakuulumisia. No johan on... Päätin korjata tilanteen asap.

Noin vuosi sitten  kolmivuotias Kisu sai kaverikseen Possun. Possu oli orpo rääpäle, jonka rinnalla Kisu näytti jättiläiseltä. Vuoden aikana Possu on kasvanut valtavasti ja Kisu puolestaan kutistunut. Siis ihan oikeasti kutistunut. Possun kanssa leikkiessä Kisu on löytänyt jälleen sisäisen villiviikarinsa ja hoikistunut silmissä.


Kisun ja Possun dynamiikka menee minulta yli hilseen: He tuntuvat välittävän toisistaan aika lailla, omalla kummallisella tavallaan. Kissat nukkuvat usein toistensa lähellä, mutta eivät kuitenkaan kosketa. Kissat antavat toisilleen nenäpusuja ja haistelevat toistensa takapuolta, mutta eivät nuole toistensa turkkia. Kissat leikkivät hyvin villin näköisesti, mutta eivät kuitenkaan koskaan oikeasti satuta toisiaan. Kissat mulkoilevat toisiaan vitsi sä oot ihan idiootti -tyylillä, mutta huolestuvat heti, jos toisella ei ole kaikki hyvin.

Muistan kuinka meitä jännitti silloin vuosi sitten, miten kodin kungitar Kisu tottuisi uuteen tulokkaaseen ja olen äärimmäisen onnellinen huomatessani, kuinka positiivinen vaikutus Possulla on ollut Kisun käyttäytymiseen. Kisu on leikkisä, rakastava, seurallinen, hyvin omatahtoinen ja helposti anteeksi antava karvapallo. Kisu inhoaa kaikkea, mikä tapahtuu vastoin hänen tahtoaan, mutta antaa samantien anteeksi, kun tilanne on ohi. Vuosi sitten Kisu oli oikea teini, nyt enemmänkin leidi. Saattaahan siihen tosin ikäkin vaikuttaa, eikä pelkästään Possu.

Blogi-apuri ahkerana

Kisu suunnittelee selkeästi uusia reittejä murtautua kissanruoka kaappiin

Possu puolestaan on aivan yhtä täynnä energiaa kuin ennenkin, mutta olemme löytäneet jonkinlaisen yhteisymmärryksen sen suhteen, että öisin voi nukkua aika pitkään ja leikkiä sitten aamuyöstä olohuoneessa. Tämän hetken suosikkilelu on pallo, mikä on omistajan kannalta aivan äärettömän kätevää. Meillä on nyt viisi pientä palloa, jotka ovat yleensä aina yhtäaikaa kateissa, mutta jos ne viitsii kaivaa esiin sohvan, lipastojen ja sängyn alta vähintään kymmenen kertaa päivässä, viihdyttää Possu itseään aika tehokkaasti. Possu tykkää myös pudotella lelujaan vesikulhoon. Mikäs sen kivempaa kuin kestokostea karvalelu, joka löytyy milloin tyynyltäsi, milloin lattialta paljaan jalkasi alta.

Orava?

Joko? Joko nyt? No nyt?

Joululahjaksi Possu saa siis kymmenen uutta palloa ja Kisu tikun. Jostain syystä Kisun ehdoton lempilelu on narulelun "vääräpää", eli se tikku, josta narua ja lelua liikutellaan. Kaikkein parasta on se, jos käytän tikkua pallojen esiin onkimiseen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sopii minulle! Jouluateriaksi kissat saavat tänä vuonna kananmunaa. Paistetun kananmunan rippeet (siis ne kuivat käppyrät pannulta) ovat parasta, mitä kaksikko tietää tällä hetkellä. Aina ei voi ymmärtää, mutta onneksi kissoilla on kuitenkin aika helppo ja halpa maku.

Nykyään on vaikea enää edes muistaa, millaista elämä oli yhden kissa kanssa, kissattomasta elämästä nyt puhumattakaan. Ihania höppäniähän nuo ovat!

8 comments:

  1. Tuo lelujen, pampuloiden yms. vesi/ruokakuppeihin tiputtelu on kyllä niin outoa! :D Ja märkä karvalelu sängyssä tai jalan alla ei tosiaan oo kovin mukava yllätys.

    Näillä on sama homma, että nukutaan lähekkäin,mutta ei kosketa toisiaan (Roni kyllä haluais, mutta Aadaa ärsyttää jos se tunkee liian lähelle). Nämä myös kyllä pesee toisiaan ahkerasti ja on ihan bff. Erityisesti reissujen aikaiset kissahotellivierailut lähensi palleroita entisestään ja oon pari kertaa huomannut, että Aada suvaitsee Ronia lähellä hieman enemmän ja pari kertaa oon löytänyt ne nukkumasta kiinni toisissaan:) saa nähä mitä joulun pidemmän reissun jälkeen, onko vieläkin läheisempiä!

    On ne hassuja :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, sanos muuta. Märkä lelu tyynyllä/posken alla on ehkä maailman inhottavin tapa herätä :D. Meilläkin Possu haluaisi selkeästi enemmän läheisyyttä, mutta Kisulla on selkeät rajat sen suhteen, kuinka lähelle saa tulla ja milloin. Voi tosin johtua myös siitä, että Possu on kova leikkimään ja haluaa yleensä painia silloin, kun Kisu on jo valmis nukkumaan :).

      Delete
  2. Hih, ihania ovat teidän kisut! Minulla on ollut kolme kissaa vuodesta -84, aina meille on tullut uusi tulokas kun aika on jättänyt vanhuksista( nyt tosin on enää yksi kisu)Välillä olen ottanut ihan pennun, muutaman kerran on ilmeisesti hylätty kissa tullut pihallemme "asumaan"ja talven tullen olen ottanut meille sisälle. Eivät ole enää poiskaan halunneet vaikka kesäisin saavat vapaana mennä ulkona.
    Aina kaikki ovat tulleet loistavasti toimeen keskenään eikä minkäänlaisia kahnauksia ole ollut.
    Ihanimmat muistot ovat kahdesta kollista Nasse ja Laku, he pesivät aina toisiaan ja nukkuivat kirjaimellisesti tassut toistensa kaulalla. On valokuviakin niistä hetkistä, etteivät perustu vaan pelkkiin muistikuviin. Ja ne yöt, kun kisut saivat juoksuhepuleita, juoksivat rappusia ylös ja alas ja saivat aikaan aikamoista töminää. Ihania muistoja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä myös harrastetaan noita öisiä juoksuhepuleita :D. Ja yleensä ne päätyvät pomppuun sängylle niin että koko sänky hypähtää ilmaan. Kissat ovat kyllä mainioita otuksia :).

      Delete
  3. Mahtavia kuvia ihanista karvakavereista! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Kuvia tulee napsittua ehkä hieman liikaakiin :).

      Delete
  4. Meilläkin harrastetaan tuota lelujen "piilottelue" eli Nelli 2v työtää sohvan alle kaikki karvapallonsa ja hiirensä ja sitten kovalla äänellä (etenkin öisin) ilmoittaa, että jonkun olisi ystävällisesti kaivettava ne sieltä pois. Kun ne on kaivettu esiin alkaa omatoiminen leikkiminen niillä kunnes kaikki on taas sohvan alla ja huuto alkaa.:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sohvan alle kertyy aika nopsaan melkoinen leluvarasto :). Vanhassa kodissa leluja meni myös jääkaapin alle yhtenään, mutta nykyisen alle ei "onneksi" mahdu.

      Delete