Reissua pukkaa

Päätimme heittäytyä ainakin puolispontaaneiksi ja lähteä viikon päästä pienelle syyslomalle. Lennämme ensin Norfolkiin, Virginiaan, mistä ajelemme heti aamupalan jälkeen maamme pääkaupunkiin. Washingtonista matka jatkuu näillä näkymin keskelle Pennsylvaniaa, Dallasin pikkukaupunkiin ja sieltä sitten kohti New Jerseya. Lopuksi road trippailemme takaisin Virginiaan, minne Phill jää vielä viideksi päiväksi työmatkalle ja minä lentelen kohti kotia.

Matkamme tarkoitus on hyväksikäyttää törkeästi yksi ilmainen lentolippu (työmatka nääs), moikata itärannikon ystäviä sekä Phillin perhettä ja haistella raikasta syysilmaa. Odotan jo innolla sitä hetkeä, kun saan kiskoa päälleni takin ja lämmitellä sormiani kahvimukin kyljessä. Itärannikon sää on tähän aikaa vuodesta tosin yllätyksiä täynnä. Lämpötila voi hyvinkin kohota vielä pariinkymppiin tai sitten sataa lunta. Jänskää!

Edellisestä ja toistaiseksi ainosta reissustani Washingtoniin on vierähtänyt jo melkein kuusi vuotta

Road tripit ovat parhaita! Fiilistelimme jo tänään salille ajellessamme muutamaa hyvää biisiä ja päätimme koota reissullemme täydellisen soundtrackin. Yksi tämänhetkisistä autolemppareistani on tämä Elle Kingin tehosoitossa oleva kipale. Muutama muukin istumistanssimista, tai vähintäänkin hytkymistä, aiheuttava kappale on jo tiedossa.

Soittolistan koonnin lisäksi voisi käydä vaikka ostamassa uuden syystakin. Sellaisen, jolla pärjää San Diegossa sitten koko talven yli. Juuri nyt sitä on vaikea muistaa, mutta jossain vaiheessa talvea täälläkin viilenee. Ainakin öiseen aikaan, jos ei muuten.

Hetki pitää kuitenkin vielä malttaa odottaa ennen kuin pääsemme nauttimaan jo perinteeksi muodostuineita lähtöoluita lentokentän Stones -ravintolaan. Siis yhdeksän päivää, jos ihan tarkkoja ollaan. Ei sillä, että koskaan ikinä laskisin.