tiistai 20. lokakuuta 2015

Kerrostaloelämää

Olen puhdasverinen kerrostalon kasvatti. Asuin kerrostalossa elämäni ensimmäiset 24-vuotta, minkä jälkeen minulla ja kerrostaloilla oli vielä on-/off-suhde muutaman vuoden verran ennen omakotitaloihin siirtymistä.

Viimeiset seinänaapurit meillä oli neljä vuotta sitten Waikikissa, minkä jälkeen olenkin saanut laulaa siivotessani kovaa ja korkealta kenenkään sitä kuulematta. Kerkisin jo tottumaan siihen, ettei ylhäällä,alhaalla tai seinän takana asustele kukaan ja sepäs olikin aika mukavaa.

Mutta sitten tuli aika ostaa oma koti. San Diegon omakotitalojen hinnat ovat tähtitieteellisissä lukemissa eikä meillä selkeästikään ollut varaa omakotitaloon haluamallamme asuinalueella, ellemme olisi joko olleet valmiita kunnon fixer upper -urakkaan tai halukkaita venyttämään budjettiamme mukavuusalueemme laitamille.  Halvin kiertämämme talo oli melkein nykyisen kotimme naapurissa sijaitseva söpö pikkutalo, jolla oli hintaa vaatimattomat $450 000. Talossa oli keittiö-olkkari -yhdistelmä, pieni piha ja kaksi makuuhuonetta, joista toiseen olisi ollut mahdotonta sijoittaa queen -kokoinen sänky tukkimatta joko komeroa tai kulkureittiä kuistille, vessaan tai huoneesta ulos. Tämä oli niin kutsuttu deal breaker tuon hintaiselle asumukselle ja päätimmekin kääntää katseemme condoihin.



Synkronoidut kerrostalokyttääjät

Nykyinen asuintalomme on suomalaiselta nimitykseltään luultavasti luhtitalo. Talossa on kahdessa kerroksessa yhteensä kahdeksan asuntoa, joihin kaikkiin on kulku ulkoa. Meidän asuntomme sijaitsee ensimmäisessä kerrokessa talon päädyssä, eli meillä on ainoastaan yksi seinä- ja yksi kattonaapuri.


Naapurimme ovat todella mukavia ja meininki aika rennon rauhallista, mutta on tässä siltikin ollut taas hieman tottumista kummallisiin kerrostaloääniin, joita amerikkalainen rakennustyyli ei vaimenna tippaakaan.

Yläkertamme asukeista ainakin toinen on pahimman luokan kantapääkävelijä. Olen kuullut joskus (perättömän) väitteen, että minäkin astelisin raskaasti, mutta en minä kyllä tuollaisia ääniä saa aikaan. Tämän lisäksi asukilla on myös normaalista poikkeava unirytmi ja selkeä tavoite kävellä päivittäin ainakin 30 000 askelta. No joo, tiedetään, kyllä yläkerran tyyppi voisi tehdä paljon ärsyttävämpiäkin asioita, mutta uteliaisuuteni on herännyt: Miten joku voi olla noin aktiivinen ja usein vielä kaikkina mahdollisina vuorokaudenaikoina?

Toinen jännä juttu koiranaapureidemme lukumäärä. Ainakin neljällä (luultavasti viidellä) talomme asukeista on yksi tai kaksi koiraa. Kisu ja Possu juoksevat aina kilpaa ikkunaan koiria ihmettelemään eikä ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun omistajilla on ollut vaikeuksia saada kissojen kanssa flirttailevaa koiraansa liikkumaan ikkunamme edestä yhtään minnekään. Ohikulkeva koira-armeija on aiheuttanut minussakin pientä koirakuumetta, mutta josko nyt kuitenkin odottelisimme sitä hetkeä, kun asumme taas omakotitalossa.



Kerrostaloasuminen on selkeästikin lähentänyt kisuleiden välisiä suhteita: Me vs. koirat.

Vaikka kerrostalon ääniin ja omien ääntelyideni ihmillisyyteen on pitänytkin tottua uudelleen, on minusta oikeastaan kiva asua taas kerrostalossa. Naapurimme ovat oikeasti mukavia ja huomaavaisia ja loppupeleissä aika normaaleja ihmisiä. Kaikki tuntevat toisensa ja katsovat toistensa perään, mutta elävät kuitenkin omaa elämäänsä. Pienet elämisen äänet saavat oloni tuntumaan kotoisalta ja turvalliselta niinäkin iltoina, kun Phill on yön yli töissä. Ja vitsit, meinasi melkein unohtua, että meidän talolla on jopa kimppa halloween-koristelut esillä. Nyt jo odottelen mielenkiinnolla, millainen puhallettava muovipukki talon eteen ilmestyy heti halloweenin jälkeen.

Toistaiseksi vaikuttaa siis siltä, että sisäinen kerrostaloasukkini on heräilemässä horroksesta. Yksi juttu on ainakin varma: En ikävöi entistä pihaviidakkoamme yhtään, en sitten tippaakaan. Nykyinen pieni kuisti on niin paljon helpompi ja kotoisampi vaihtoehto.

7 kommenttia:

  1. Ihanat pienet kyttääjät. :) Kiva kun kiipeilyteline on juuri sopivan kokoinen, että molemmat mahtuvat katselemaan ulos. :)

    Hienoa että olette viihtyneet uudessa kodissa ja naapuritkin ovat mukavia. :)

    Itse olen asunut kolmessa kerrostalossa. Ensimmäiset kaksi paikkaa oli ihan ok, mutta viimeisessä meno oli aika ikävää, kun syytteleviä lappuja ilmestyi oviin ja välillä tultiin pihassa haukkumaan ja haastamaan riitaa. Toki muissakin paikoissa voi olla tulehtunut ilmapiiri, eikä vain kerrostaloissa. Muissa paikoissa vaan saa hyvässä lykyssä vähän enemmän hajurakoa niihin riidanlietsojiin.

    Millaiset teidän yhteiset halloween-koristeet on? :)

    Täällä Tanskassa taitaa olla halloween hiukan isompi juttu, kuin Suomessa. Jännityksellä odotellaan ilmestyykö tänä vuonna ovelle pieniä hirviöitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissojen (ainakin meidän kissojen) on ehdottomasti nähtävä ulos. Meillä oli hetken aikaa tuon ikkunan edessä telkkari, joka meinasi tulla ryminällä alas, kun kissat juoksivat ja kiipeilivät sen takana. Nyt niiden on taas kiva köllötellä ja jutella linnuille, kun telkka siirtyi seinälle.

      Meillä on ollut aina aika hyvä tuuri naapureiden kanssa. Yhdessä kerrostalossa Hawaijilla meillä asui tosin alakerrassa hyvin kovaääninen perhe, joka tappeli niin että lasit helisivät. Naapuireilla on kyllä iso merkitys asumisviihtyvyyteen, mutta harvemmin niistä tietää mitään, ennen kuin on jo "myöhäistä".

      Voisin ottaa noista koristeista joku päivä kuvan... Ovat kaikessa mauttomuudessaan aika hilpeitä :). Täällä Halloween on luonnollisestikin iso juttu, mutta meidän kohdalla se on mennyt monena vuonna vähän ohi. Ja taitaa mennä tänä vuonnakin, sillä ollaan silloin juuri Phillin vanhempien luona.

      Poista
  2. Oon monesti yrittany selittaa naita "kerrostaloja" tyypeille, mut en oo oikeen keksiny etta miten sen tekis hyvin, niin etta kaikki ymmartaa miten taallapain nama kerrostalohommat menee. Siis onhan taallakin niita oikeen kunnon kerrostaloja, mutta North Parkilaisena tiedan just mita tarkotat. Mekin asutaan talleen jannasti etta meidan rakennuksessa on nelja asuntoa, ja pihassa on pari muuta rakennusta missa on asuntoja, ja kaikki on kuitenki samassa pihassa ja maksetaan samalle vuokraisannalle. Normal Heightissa on kylla jotkut parhaimmista halloweenkoristeista. Tossa 35th ja El Cajon Boulevardin risteyksen lahella on yks talo minka pihassa on jokaisen juhlapaivan aikaan panostettu oikeen viimesen paalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei täältä ihan perus kerrostaloja oikein löydy. Ovat joko jätti-isoja tai sitten tämmösiä rivari tai luhtityyppisiä. Välillä ei edes ulkoapäin tiedä, onko kyse condosta vai isohkosta omakotitalosta :).

      Pitääkin käydä katsastamassa tuo 35th st talo koristeineen! Meidän talon koristeet ovat aika mauttomia, mutta esim. Kensingtonin puolelta bongasin hienon luurankokoira systeemin, josta täytyy käydä ottamassa kuva :).

      Poista
    2. Niinpa. Ja taalla on sekin kiva etta monesti talotkin on vuokralla, siis pienemmat. Meinasinkin tassa joku paiva pyorailla vahan Kensingtonissa, nyt taitaa olla hyva aika kun on koristeet laitettu esille :)

      Poista
    3. W Talmadge rd :lla oli ne hienot luurankokoirat, eli ihan siellä Adams Ave päässä.

      Poista
    4. Pitaapa polkasta siita ohi joku paiva :) Taytyy kylla ihan oikeesti teha joku halloweenkoristeiden katsastelurundi joku paiva, nyt kun Halloween on vaan viikon paassa.

      Poista