Saturday, July 18, 2015

Sähkötön päivä

Tänään piti olla rantapäivä. Piti köllötellä auringossa, parantaa maailmaa ja vilvoitella aalloilla. Mutta sitten suunnitelmat vaihtuivatkin rytinällä, kun taloa ravisuttanut välähdys ja jyrähdys veivät sähköt aamukuudelta. Kappas vain, kyllä San Diegossakin taitaa joskus myrskytä!

Sähköt olivat poikki ihan koko päivän: aamukuudesta iltayhdeksään. Kerkisin "laittamaan" olemattomat valo päälle aika monta kertaa ennen kuin silmäni tottuivat myrskyn hämärään ja läppäisemään itseäni sormille joka kerran, kun teki mieli avata jääkaappi.

Aamuinen kirja ja halikaveri

Päivällä en kaivannut sähköjä muuhun kuin jääkaapin ja pakastimen pelastukseen, mutta illalla, kun tuli ihan oikeasti pimeä, aloin kaipaamaan valoa, telkkaria, täysinäistä puhelimen akkua ja musiikkia. Olin aivan tylsistymisen partaalla (mutta liian laiska lähtemään kotoa minnekään), kunnes tajusin, että läppärissä oli vielä lähes täysi akku ja muistikortilla elokuvia, puhelimen saisin ladattua vaikka autossa, valoa sain taskulampuista ja kynttilöistä ja musiikkiakin olisin voinut kuunnella iPodilta.

Hämmentävää, kuinka hyvin olemme hoitaneet poikkeustilaviihtyvyytemme kuntoon. Täytyy tosin myöntää, että siihen se sitten jääkin. Emme ole vieläkään saaneet aikaiseksi säilöä kotiin tai autotalliin yhtään ylimääräistä vettä, ensiapulaukkua tai purkkiruokaa. Se tuntuu jotenkin hätävarjoittelun liioittelulta - kunnes sitten sattuu jotain.



Myrskyn jälkeinen Pacific Beach

Tänään ei kuitenkaan sattunut mitään ruuan menetystä kurjempaa. Melkein tyhjä pakastimemme on edelleenkin hyvin jäätävä, mutta muutenkin huono jääkaappimme onnistui pitämään kylmänä ainoastaan juomia. Onneksi ei käyty kaupassa vielä eilen, vaan tyydyttiin syömään tähteitä. Joskus asioiden lykkääminen siis kannattaa.

Mutta olipa kyllä melkoinen rytinä! Minun on ollut ukkosta ikävä, joten sain, mitä tilasin. Kannattaa vissiin miettiä, mitä toivoo...

No comments:

Post a Comment