Jäätävän kaunis Matanuska

Alaskan reissua suunnitellessamme meillä kävi aika pian selväksi, että jos haluamme nähdä mahdollisimman paljon, pitää meidän a)ajaa päivittäin pitkiä välimatkoja b)hyödyntää valoisat tunnit tehokkaasti (aka skipata nukkuminen). Pidimme tukikohdan koko reissun ajan Anchoragessa ja teimme sieltä käsin päiväreissuja pohjoiseen ja etelään, välillä samanpäivän aikana kumpaankin suuntaan.

Ensimmäisen aamuhaikin jälkeen shoppailimme tunnin verran tarpeita myöhäisen yön hotelli picniciä varten ja suuntasimme sitten kulkumme pohjoiseen kohti Matanuskan jäätikköä. Ajomatkaa olisi kestänyt ilman lukuisia pysähdyksiä reilu pari tuntia, mutta meille matkanvarrelle sattuneet hulppeat maisemat olivat jo osa määränpäätä. Hyödynsimme siis tehokkaasti valokuvauslevennyksiä ja lepopaikkoja ja nautimme rennosta reissaamisesta.

Matanuska on yksi Alaskan isoimmista tienvarsijäätiköistä (roadside glacier), monien mielestä jopa kaikkein upein. Matanuskaa voi ihailla vaikka valtatien varrelta, mutta parhaimmat näkymät saa joko osavaltion ylläpitämästä puistosta tai sitten yksityisestä puistosta, josta pääsee jalkaisin ihan jäätikölle asti.

Me valitsimme yksityisen puiston, joka maksoi 20 taalaa nenä (10 militarylta) ja lähdimme käppäilemään kohti jäämuuria. Olimme kävelleet mutaisella alustalla jo hyvän tovin ennen kuin tajusimme olevamme jo jäätikön päällä. Mudan seasta pilkisti railo ja valkoisen sininen jääkerros. Jostain railon uumemista kuului virtaavan veden ääni, mikä selitti lukuisat lammikot ja isommat lammet.

Vaikka ilta oli Alaskan mittapuulla lämmin, tuntui jäätiköllä kävely siltä kuin olisi ollut jääkaapissa. Mitä ohuempi muta sen hyytävämpi ilma. Lopulta mudasta ei ollut enää tietoakaan ja edessämme kohosi ilta-auringossa hohkaavaa jääkenttä. Nytpä ei kuljettukaan ihan ohuella jäällä...

Kesäisen jääelämyksen lisäksi opimme myös muutaman uuden faktan jäätiköistä ja etenkin Matanuskasta. Matanuska on 2-4 mailia leveä ja 24 mailia pitkä jäätikkö, joka liikkuu joka päivä yhden jalan verran eteenpäin. Painovoimasta johtuen jäätikkö liikkuu aina vain yhteen suuntaan, aivan kuten joen vesikin. Nimestään huolimatta jäätikkö muodostuu jään sijaan sulamattomasta lumesta, josta puristuu vuosien saatossa paineen vaikutuksessa jäätä.

Iltayhdeksältä lähdimme ajelemaan takaisin Anchoragea kohti, jälleen hieman fiksumpana ja yhtä upeaa kokemusta rikkaampana. Matka taittui jouhevasti, sillä liikenne oli pikkuteillä jo aika hiljaista eikä takaisin tullessa tarvinnut enää kuvata ihan jokaista vuorennyppylää. Hotellilla nautimme myöhäisyön indoors picnicin, minkä jälkeen nukahdimme noin puolivälissä lausetta. Mahtava ensimmäinen päivä oli pulkassa.