Sää ja mää - harmaata ja valkoista

Suomessa tuli puhuttua paljon säästä. No tietenkin. Surettiin olematonta talvea, ihmeteltiin pulleita pajunkissoja, muisteltiin muutaman viikon takaisia paukkupakkasia ja iloittiin taivaalla leijuvista lumihiutaleista tai pilven takaa kurkistelevista auringonsäteistä.

Perjantaina Helsingissä oli harmaatakin harmaampaa, taivaalta satoi kaikenlaista märkää eikä kauppatorin hyytävän kosteaa kylmyyttä uhmanneet muut kuin Veera ja muut japanilaisturistit. Mutta kumman kaunis Helsinki on harmaanakin.

Riihimäen harmaus oli loppuviikosta  asteen valkoisempaa. Pieni lumipeite teki ihmeitä ja päässä alkoi kaikumaan muutakin kuin vanha `Ruma kuin Riihimäki´ -sanonta. Nuo asemanseudun vanhat puutalot ovat aika symppiksiä!

Viikonloppuna matkustin junalla ja autolla Keski-Suomeen. Matkalla löytyi aurinko ja periltä kadoksissa ollut talvi. Lumihangessa hyppiessäni muistin taas, miltä kengänsuusta sisään eksynyt lumi tuntuu. Jep, kylmältä ja märältä.

 

Monenlaista säätä ja maisemaa mahtui tähänkin helmikuiseen Suomi-reissuun, vaikken Laukaata pohjoisemmaksi kerinnytkään. Voisin hyvinkin harkita ajoittavani matkani talveen vastakin, ainakin niin kauan kun lumi ja kylmyys eivät kuulu arkeeni. Vastakohdat viehättävät, vaikka sandaalit istuvatkin jalkaani huomattavasti talvikenkiä paremmin.