Saturday, February 27, 2016

Aloittelijan tuuria

Kerkisin tallaamaan eteläisen Kalifornian polkuja kaksi ja puoli vuotta törmäämättä yhteenkään käärmeeseen. Tähän (ei niin ikävään) puutteeseen saatiin muutos tänään, kun teimme Raijan kanssa hyvin läheistä tuttavuutta polulla lököttelevän pötkylän kanssa. Raija meinasi tarjota nilkkansa suoraan käärmeen suuhun, mutta minun sievä kiljaisuni pelästytti meistä kaikki. Raija pomppasi takaisin turvaan eikä käärme onneksi pompannut perässä. Aloittelijan tuuria, saattaisi joku sanoa.

Siinä me sitten seisoimme parin metrin päässä käärmeestä ja mietimme, miten toimia. Käärmeellä ei ollut kiire minnekään eikä meillä ollut suurta innostusta kokeilla, voisiko käärmeen yli astella toisenkin (tai siis kolmannen) kerran ilman puraisua. Päätimme odotella hetken ja valokuvata selkämme takana aukeavaa kukkaketoa. Olimme kuitenkin sen verran epävarmoja uuden ystävämme mielentilasta ja myrkyllisyysasteesta, että päätimme pitää vuoronperään vahtia. Eihän sitä tiedä, mitä tuollainen käärme päättää selkämme takana puuhailla...

(Varoitus: Kehoitain kaikkia käärmekammoisia jättämään kuvat väliin!)






Kalkkarokäärme, huomattavasti vaarattomampi Gopher snake vaiko kenties vaihtoehto C ?

Hetki jos toinenkin siinä taisi vierähtää toisiamme tuijotellen, ennen kuin käärme jännitti häntänsä (pyrstönsä, peräpäänsä minkälie?) ja luikerteli etanamaista vauhtia pusikkoon. En tiedä, mikä kaveria vaivasi, mutta jotenkin tuntui, ettei se ollut ihan elämänsä kunnossa. Käärmeen työnnettyä itsestään puolet pusikkoon, uskalsimme vihdoin hiipiä ohi polun kauimmaista reunaa seuraillen. Matka jatkui tutisevin koivin, jokaista tikkua ja rapinaa säikkyen.










Käärmeestä huolimatta luonnossa talsiminen teki hyvää sekä ruumiille että sielulle. Tuntui taas ihan kesältä!

4 comments:

  1. Seuraavatkin kaksi ja puoli vuotta, tai vaikka enemmänkin voitaisiin taas menna ilman käärmeitä! Hyvin oli kyllä väritykseltään maastoutunut siihen polulle, just tossa mietein et monenkohan käärmeen yli on vaan talsinut sitä ollenkaan huomaamatta. O.o en olisi tuotakaan eilen nähnyt, jos sun silmät ei ois sitä huomannut. Pelottavaa.

    Huomenna käärmeetön ulkoilu! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne on kyllä taitavia naamioitujia! Ja näyttää vielä kaikki samalta... Voipi olla hyvinkin mahdollista, että joku käärme on jäänyt kokonaan huomaamattakin. Mutta nyt muistaa taas hetken aikaa olla extra tarkkana.

      Delete
  2. Täällä noita kans riittää! Varmaan vähä eri lajeja toki. Ite oon kerran meinannut lenkillä astua päälle, mutta onneksi käärme oli vikkelä ja luikahti pusikkoon. Autolla oon myös meinannut ajaa päälle muutamaan otteeseen. En ole erityisen käärmekammoinen, mutta mielummin välttäisin nämä tapaamiset:D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yöks. Mäkään en ajatellut olevani erityisen käärmekammoinen, mutta taisin olla väärässä :).

      Delete