Wednesday, February 17, 2016

Mitä mielessä Suomessa

Ennen Suomeen lähtöä päätin pyhästi olla miettimättä ja listaamatta asioita, jotka ovat jotenkin erityisen suomalaisia, kumman tuttuja tai erilaisia kuin Amerikassa. Mutta eihän siitä mitään tullut, päässäni kun tuppaa pyörimään aina kaiken näköistä.

Tällaisia asioita päähäni sitten putkahti:

  • Olen vähän kateellinen Suomen vesijohtovedestä. Se on kylmää ja lämmintä samantien. Se maistuu hyvältä, ei sisällä mieletöntä kemikaalikoktailia ja tulee hanasta paineella. Siis, olen todella kateellinen  Suomen vesijohtovedestä.
  • Hätkähdin monta kertaa nähdessäni pieniä koululaisia kadulla ilman vanhempiaan. Teki mieli mennä auttamaan, kunnes muistin sen olevan ihan normaalia.
  • Keskustelin Suomessa USA:n presidentin vaaleista enemmän kuin yhdenkään amerikkalaiskaverini kanssa (Phill poislukien) koko talvena. En ollut tajunnutkaan, kuinka paljon ne puhututtavat Suomessakin. Meidän amerikkalaisissa kaveriporukoissa ollaan aika varovaisia poliitikasta puhumisen suhteen.
  • Kaukojunien lipunmyyntisysteemi oli muuttunut. Hitsit, että on kallista, jos ostat lipun sunnuntai-iltana juuri ennen junan lähtöä. Tosin positiivisena puolena se, että Suomen junat ovat oikeasti kivoja ja vieruskaveri saattaakin osoittautua vanhaksi tutuksi. Terkkuja matkakaverille!
  • Kaupan kassajonossa tai Otto-jonossa seistään todella kaukana edessä olevasta. Siksipä lattiasta saattaa löytyä jopa ohje, mihin suuntaan tämä tarpeettoman pitkä jono pitää  muodostaa, jottei se tuki kaupan käytäviä.
  • Kahvi sopii kaikkiin vuorokaudenaikoihin ja joka tilanteeseen, mutta sen kanssa ei kävellä edelläänkään kadulla. Aamuisessa lähijunassa kukaan ei hörppinyt kahvia, mutta joku pukumies nuoli kyllä nautinnollisesti jogurttipurkin rippeitä. Siis ei pelkästään sitä kantta, vaan ihan koko purkin.
  • En muista edelleenkään kummassakaan maassa, mihin suuntaan ovet avautuvat. Yleensä aina väärään suuntaan. Ja vitsit, että suomalaiset ovet ovat painavia! Täyttä puuta selkeästikin.
  • En osaa sanoa vanhempien luona, sillä koti on aina koti. Ja kodilta se tuntuukin. Sun jääkaappi on mun jääkaappi, vai miten se menikään?

Talvisesta kuvasta huolimatta, on tämän hetkinen ympäristöni aika monta astetta kesäisempi. Palasin myöhään eilen illalla kotiin San Diegoon, jossa minua odotti kesä ja  muutenkin lämmin vastaanotto. Hassua kuinka nopeasti sitä voikaan sujahdella paikasta ja kielestä toiseen ja siltikin todeta olevansa aika kotonaan.

16 comments:

  1. Toi on varmaan totta, että kahvin kanssa ei kävellä kadulla VERRATTUNA Yhdysvaltoihin. Itse kuitenkin tykkään siitä kovasti, termosmukin kanssa haahuilusta kaupungilla. Kivoja huomioita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, missäänpäin maailmaa tuskin kävellään (tai autoillaan) kahvin kanssa yhtä paljon kuin USA:ssa :). Minä tykkään myös haahuilla kahvin kanssa ja tein sitä jonkin verran jo Suomessa asuessani.

      Delete
  2. Hauskoja huomioita! Me asumme Saksassa ja samalla Euroopan tiheimmin asutulla alueella eli Suomessa aina ekana pistää silmiin tilan paljous ja ihmisten vähyys. Ja myös tuo, että pitää seistä kaukana toisista. Muistan, miten huvitti heti lentokentällä juna-aseman (laiturin) valtava leveys ja koko ja siellä oli junaa odottamassa ehkä kourallinen ihmisiä! Samaten oli todella tyhjää Tampereella lauantaina alkuillasta. Kävelyteidenkin leveys ihmetyttää. Toisaalta tämä autius ja tila on aivan ihanaa, mutta näköjään silmä ja mieli on jo hyvin sopeutunut keski-Euroopan ihmispaljouteen. Niin, ja ovet avautuvat myös Saksassa eri suuntaan kuin Suomessa, joten tämä auheuttaa edelleen molemmissa maissa minullekin sekannuksia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ovet ovat hankalia. Tosin pakko myöntää, että minulle ovet ovat olleet aina hankalia, siis jo paljon ennen kuin muutin ulkomaille :). Suomessa on kyllä tilaa! Olisi jännä tietää, mitä suomalaiselle oman tilan tarpeelle tapahtuu, jos ja kun kaupungit muuttuvat yhä tiiviimmin asutuiksi.

      Delete
  3. Mina en taas ole ovien eri suuntaan avautumista niinkaan huomannut, mutta avain kaantyy lukossa minusta aina vaaraan suuntaan, olin missa hyvansa!
    Koen tuon ihan samoin, etta on hirmu helppoa solahtaa takaisin siihen "suomalaisuuteen" siella kaydessa, samoin kuin sitten mennessa takaisin sinne-missa-milloinkin-asuu, palautuu taas sen maan mentaliteettiin ja kieleen ihan samantien. Suomi alkaa taas tuntua maana ja kielena niin kovin kaukaiselta. Nimimerkilla Suomen visiittia kesalle suunnitteleva :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauska, tuo avainjuttu ei ole tullut mieleen! Kääntyisiköhän se sitten samaan suuntaan USA:ssa ja Suomessa...? Solahtamisen helppous tuntui ihanalta. Mietin, että nyt siihen saattoi vaikuttaa sekin, että olin yksin liikkeellä ja tuli puhuttua pelkästään suomea ja kaikki mahdollinen turisteilu jäi tekemättä.

      Delete
  4. Me asutaan Ranskassa ja nyt täällä Suomessa lomilla huomaan aina ekaksi tilan paljouden! :) Siis Prisman käytävillähän vois pitää vaikka jumppatunnin ja kaduilla voi kävellä monta kulkijaa rinnakkain ilman, että edes hihat satunnaisesti koskee toisiaan! =) Ranskassa, ainakaan siellä missä me asutaan, ei millään onnistuisi. Näitä huomioita on aina kiva tehdä, toiset asiat hyvin täällä, toiset muualla :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aina sanotaan, että Amerikassa kaikki on suurempaa, mutta kyllä vain nuo Prisman käytävät vetävät leveimmän korren :). Huomioita tuli tehtyä ihan väkisinkin. Kai se on ihan luonnollista, kun kumpikin paikka on jo niin kotoisa ja tuttu kaikkine eroineen.

      Delete
  5. Replies
    1. Voisin kirjoittaa hanavedelle aika pitkänkin ylistyslaulun...

      Delete
  6. Mä sekoilin myös noiden ovien availujen kanssa jouluna Suomessa, enkä vielä viimeisenäkään päivänä meinannut muistaa, mihin suuntaan meidän (=vanhempien) kotiovi aukeaa:D ja tuo Suomen vesijohtovesi...ahh!! Eipä sitäkään silloin siellä asuessa osannut arvostaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen hirveä sählä ovien kanssa muutenkin, joten saan varmasti painiskella ongelman kanssa koko ikäni :). Jos ikinä enää muutan paikkaan, jossa on hyvä hanavesi, lupaan muistaa antaa sille kaiken sen ansaitseman arvostuksen.

      Delete
  7. Mä olen hieman kateellinen suomalaisista ovista. Meidän alueella ovet on ihan pahvia verrattuna suomalaisiin oviin. Ja ovien lukot! Voi kuinka aina ovea avatessa kaipaan kunnon lukkoja ja avaimia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ovet ja lukot ovat aika oleellisia eivätkä sitten ehkä kuitenkaan niin itsestäänselviä asioita, kuin Suomessa (ja monessa muussa maassa) asuessa voisi kuvitella:).

      Delete
  8. Kotimaa on eri, mutta huomiot aika lailla samoja :) Vesijohtovesi Suomessa toimii, ja talot on aina lämpimiä talvellakin. Nyt on kaksi ja puoli vuotta siitä kun viimeksi kävin Suomessa, elokuussa olisi tarkotus vihdoin lähteä visiitille. Katsotaan mikä pistää silmään tällä kertaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joka kerta Suomessa käydessä huomaa jotain, vaikka kuinka yrittäisikin olla huomaamatta. Ja jos käy "tarpeeksi" harvoin, saattaa huomata samat asiat moneen kertaan :D.

      Delete