Monday, November 2, 2015

Se isompi Washington

USA on siitä(kin) hauska maa, että täällä voi vierailla saman nimisissä kaupungeissa ja kyläpahasasissa lähes jokaisessa osavaltiossa. Tämän kertaisen reissumme  kohdeluettelosta löytyi kaksi Washingtonia: Jätti-iso D.C.  ja sitten tämä aika paljon pienempi New Jerseyn versio, jonka esittelin noin vuosi sitten tässä postauksessa.

Lensimme viikko sitten red eye -lennolla Norfolkin kaupunkiin Virginiaan, josta jatkoimme samoilla punaisilla silmillä kolme tuntia pohjoiseen kohti Washingtonin kupeessa sijaitsevaa Alexandriaa. Alexandriasta löysimme vanhan ystävämme, joka vei meidät heti ensitöikseen lounaalle Union Markettiin.


Union Market on vanha teollisuushalli, josta löytyy taatusti jokaiselle jotakin. Minä valitsin avocado-savulohi voikkarin, joka osoittautui nappivalinnaksi sekä makunsa että täyttävyytensä puolesta.


Lounaan jälkeen teimme kolme tehokasta täsmäiskua valitsemiimme kohteisiin. Kävimme Arboretumissa ihailemassa väriä vaihtavia Bonsai -puita ja Air and Space -museossa oppimassa paljon lisää avaruuslennoista sekä ensimmäisen lenkokoneen synnystä. Parempivatsaiset matkakumppanini pääsivät myös kokeilemaan ylösalaisin lentämistä lentosimulaattorissa. Lopuksi syöksyimme vielä Smithsonian -museoon ihastelemaaan maailman parhaita luontokuvia. Näyttely, joka ei petä koskaan.







Jokaisessa museossa olisi voinut viettää helposti vaikka kokonaisen päivän, mutta valitettavasti meillä ei ollut tällä kertaa käytettävissä edes yhtä kokonaista päivää. Suurin osa Washingtonin museoista on kuitenkin täysin ilmaisia, joten tällainen museo hopping ei käynyt kukkarolle laisinkaan.

Washingtonin /Alexandrian piipahduksemme perimmäisin syy oli kuitenkin ajan viettäminen vanhan ystävämme kanssa. Jet lagin ansiosta jaksoimmekin jatkaa iltaa pitkälle seuraavan päivän puolelle, vaikka edellinen yö olikin kulunut lentokoneessa torkkuen.

Seuraavana aamuna univaje ja jet lag eivät sitten tehneetkään meille suuria palveluksia ja nukuimme vahingossa melkein kymmeneen. Mutta onneksi nukuttiin, sillä edessä oli hyvin stressaava ajomatka Pennsylvanian pohjoisosaan. Vettä tuli kaatamalla ja näkyvyys oli paikoitelleen aika lähellä nollaa.


Ajomatkan kurjuus unohtui kuitenkin samantien päästyämme perille Dallasin pikkukaupunkiin. Dallasissa meitä odotti meinaan lisää vanhoja ystäviä, joita emme olleet nähneet vuosiin. Näillä reissuilla muistaa aina, kuinka onnekkaita me oikeastaan olemme: Ystäviä löytyy vähän sieltä sun täältä ja yleensä juttu jatkuu siitä, mihin se jäi kuukausi, vuosi, tai kolme vuotta sitten. Ainoa mitä toivoisin, olisi lisää aikaa. Nämä reissut kun tuppaavat aina loppumaan ihan liian lyhyeen.

Vaikka todellisessa elämässä reissu alkaakin olemaan kotiin lentämistä vaille ohi, jatkuu blogissa syksy vielä ainakin parin päivän ajan. Ehkä jopa pidempään, sillä San Diegoonkin näyttää saapuneen ainakin jonkinmoinen syksy. Sääkartalla näkyi sadetta ja alle kahdenkympin lämpötiloja. Jes, tätä on jo odotettu!

No comments:

Post a Comment