Juoksumotivaatiota

Muuttaessamme Pacific Beachilta kymmenen mailia  sisämaahan, ennustin tulevani ikävöimään upeita juoksumaastojani. Eikä mennyt ennustus pieleen. Juoksumotivaationi on  ollut viimeaikoina pikkuisen hukassa, sillä täällä meilläpäin joutuu oikein hakemalla hakemaan kivoja lenkkejä, joiden aikana ei tarvitisi kököttään joka toisessa kadunkulmassa odottelemassa liikennevalojen vaihtumista. Asumme nyt kaupungissa ja sen kyllä huomaa.

Pääseehän sinne PB:lle edelleenkin nopsaan, mutta aika harvoin tulen kuitenkaan ajelleeksi 10 mailia ihan vain päästäkseni juoksemaan. Tällä viikolla minulla on  kuitenkin vanhoille hoodeille muutakin asiaa (aka ystäväni kissojen paijaamista ja ruokkimista), joten olen yrittänyt herätellä juoksuintoa muistelemalla vanhoja hikilenkkejä näissä maisemissa:

Kyllä kelpasi juosta pitkiä lenkkejä, kun vieressä kimmelsi meri ja mäkitreenikin hoitui ihan kivoissa olosuhteissa.

Ehkei juoksulenkille ajaminen olekaan lopulta niin kaukaa haettu vaihtoehto. Ajelenhan minä salillekin ja haikkaamaan sen kummempia miettimättä. Samalla voisi heittäytyä vaikka seikkailunhaluiseksi ja ajella joka viikko johonkin uuteen kaupunginosaan. Puskista aion tosin pysytellä edelleenkin poissa, sillä niissä liikkuu liikkaa kaheleita, tai vähintäänkin puumia. 

Juoksenhan minä toki ilman intoakin, mutta hommassa saattaisi olla enemmän mieltä innon kera. Täten julistan siis juoksumotivaatio -projektin alkaneeksi. Uudet reiti, uusi soittolista ja uusia talvisempia juoksuvaatteita. Eiköhän tästä vielä hyvä tule.