Vaikeuksien kautta löhöilemään

Viime viikonloppuna kerkisinkin jo kehuskelemaan, että saimme viimein kuistimme löhöilysohvan aka daybedin valmiiksi. Homma venähti hieman, sillä kohtasimme matkalla muutamia enemmän ja vähemmän yllättäviä ongelmia.

Suurin ongelma oli tilanpuute. Meillä kun ei ole käytössä kunnon pihaa eikä varsinkaan oikeaa verstasta. Sänky tukipilareineen oli projektina vaativa ja fyysisestikin sen verran iso, että paremmat tilat ja kunnon työvälineet olisivat tulleet tarpeeseen.

Hieman samaan sarjaan menee myöskin ongelma numero 2. Mitoitimme sängyn tarkalleen kuistimme mittojen mukaan, mikä auheutti tietenkin hikoilua, tärinää ja tosielämän hyötyjoogaa kokoamisvaiheessa. Ihminen taipuu aika kummallisiin asentoihin silloin kun on pakko.

Tämä sänky ei muuten liiku kuistiltamme enää mihinkään.

Kolmas ongelma oli tuskaisen kuuma ja kuiva sää, joka teki työolosuhteista jotakuinkin epäinhimilliset. Ongelmia aiheutti myös liian kuiva puu, joka lohkeili helposti, sekä astiassa ja pinnoilla samantien kuivunut maali. Maalaus oli pakko ajoittaa aamun ensimmäisiin ja illan vikoihin tunteihin, mikä oli aikataulullisesti hieman haastavaa.

Neljäs ongelma oli Phillin selkä, joka sanoi yhtenä kauniina päivänä salilla poks ja oli viikon verran täysin yhteistyökyvytön.

Mutta valmista tuli ja nyt kelpaa makoilla! Patjana toimii extrasuuri memory foam koiransänky, joka on muuten vähintäänkin yhtä mukava kuin omakin sänkymme. Päällinen on irroitettavaa mallia ja sen voi pestä koneessa. Tyynyt ostimme halvalla Ikeasta ja niidenkin päälliset saa tarvitaessa irti ja pesukoneeseen. Ainoa keskeneräinen asia on aurinkosuojakangas, jonka aiomme viritellä tuonne ylös ja mahdollisesti myös sivuille verhojen tyyliin. Käytännön toteutus on yksityiskohtineen pieni kysymysmerkki, mutta eiköhän sekin vielä loksahda kohdilleen.

Patiomme on nyt kukkia ja istutuksia vaille valmis. Ajatuksena on istuttaa kuistille tomaattia ja yrttejä sekä hommata pieni sitruunapuu, mehikasveja ja iloisen värisiä kukkia. Jostain lennähti tuulen mukana pieni oranssi kukkanen, joka näytti kivalta harmaata väriä vasten. Harkitsemme myöskin aidan pitkän sivun maalausta, mutta saapi nähdä, miten sen kanssa käy.

Onneksi San Diegossa on vielä kesää jäljellä - arviolta noin 12 kuukautta.