Monday, August 29, 2016

Töitä etsimässä

Kun vuosi sitten päätin tarkan mietinnän jälkeen etsiä itselleni uuden työpaikan, en arvannut kuinka pitkä ja turhauttava projekti minulla olisi edessäni. Vuoteen on mahtunut hyvin paljon odottelua, ikuisiksi mysteereiksi jääneitä katoamistemppuja, hyödyllistä haastattelukokemuksen kartuttamista ja syvällistä pohdintaa ja itseni etsimistä.

Tiesin jo aiempien työnhakukierrosteni perusteella, että hakemusten kirjoittelu on USA:ssa aikaa vievää puhaa eikä monista paikoista kuulu koskaan yhtään mitään. Tällä kertaa työmäärä tuntui moninkertaiselta, sillä joihinkin hakemistani paikoista vaadittiin ansioluettelon, hakemuksen ja saatekirjeen lisäksi esseitä ja tuntisuunnitelmia.

Opin vuoden aikana valtavasti ja pääsin useampaankin tähtiä kurottelevaan haastatteluun, mutta lopulta joku toinen kiilasi aina edelleni. Turhauttavinta on se, ettei haastatteluista saa oikeastaan koskaan palautetta ja välillä vastausta joutuu odottelemaan hyvinkin pitkään (jos sitä nyt edes koskaan tuleekaan).

Koska tämä kaikki on vihdoin taakse jäänyttä elämää ja tarinalla on onnellinen loppu, ajattelin jakaa kokemuksiani vertaistueksi muille samanlaisessa tilanteessa oleville.  En voi millään käsittää, kuinka epäammattimaista tämä meininki välillä onkaan.

Ideaalitapauksessa saisit automaattisen vastauksen hakemuksen perillemenosta lähes samantien, minkä jälkeen kuulisit kohtuullisen ajan sisään, onko sinut valittu haastatteluun vai ei. Mahdollisen haastattelun jälkeen sinuun otettaisiin yhteyttä siinäkin tapauksessa, että paikkaan valittiin joku muu. Tällaisia tapauksia kohdalleni sattui muutamia. Paikan sivusuun meneminen harmitti tietenkin, mutta oli mukava tietää, missä mennään eikä elätellä turhia toiveita vielä parinkin kuukauden päästä.

Ikävimpiä tapauksia olivat ne, joissa kommunikointi loppui totaalisesti johonkin pisteeseen. Esimerkiksi yhtä apulaisjohtajan paikkaa hakieassani minuun otettiin yhteyttä lähes samantien ja kutsuttiin haastatteluun heti seuraavana päivänä. Haastattelu meni hyvin ja haastattelija kertoi minulle soittavansa seuraavalla viikolla, jotta voimme sopia ajan, jolloin tulisin tapaamaan hänen esimiestään. Soittoa ei  kuulunut eikä kohteliaan tiedustelevaan sähköpostiini ole tullut vastausta vielä tänäpäivänäkään.

Toinen vastaava tapaus oli prosessi, jossa olin edennyt puhelinhaastattelusta kasvotusten haastatteluun ja käynyt paikanpäällä sekä havainnoimassa että opettamassa. Viimeisin viesti on kesäkuulta. Viestissä kiitettiin kärsivällisyydestä ja kerrottiin, että he yrittävät tehdä valintansa lähiaikoina.

Ikäviä ovat myöskin sellaiset työpaikat, joissa totuus ei vastaa työilmoitusta tai työpaikkaa ei ole olemassakaan. Yhteen paikkaan vaadittiin netissä tehtävä soveltuvuustesti, josta sain hyvät pisteet samantien. Seuraava vaihe olisi ollut puhelinhaastattelu, mutta noin tunnin päästä sähköpostiini kilahtikin jo ilmoitus, että paikkaan oli valittu joku muu. Eräästä toisesta koulusta minulle soitettiin ja kiitettiin kiinnostuksestani johtajan paikkaa kohtaan. Valitettavasti johtajan pesti ei ollutkaan kuitenkaan avoinna, mutta sen sijaan heillä olisi kyllä ollut tarjota minulle työtä osa-aikaisena opettajana. Same, same... Kolmannessa taupauksessa hain paikkaa, johon oli määrä sisältyä koulutus- ja kehittämistehtäviä, mutta haastattelussa minulle selvisi, että kyseessä olisikin ollut osa-aikainen lasten kerhojen ja syntymäpäiväjuhlien vetäjä.

Tuollaisten ääritapausten lisäksi on mukaan mahtunut myös liuta paikkoja, joista ei ole kuulunut hakemuksen jätön tai haastattelun jälkeen pihaustakaan tai joissa hakemuksen ja mahdollisen haastattelun väliin on mahtunut useampikin kuukausi ja hiljainen kausi. Kommunikointi on ollut monien työpaikkojen kohdalla haastavaa, sillä joissain paikoissa arvostetaan aktiivisuutta, toisissa kielletään soittamasta. Kultainen keskitien ja maalaisjärki ovat olleet ajoittain pikkuisen hukassa.


Mutta niin kuin jo mainitsin, on sinnikkyyteni vihdoin palkittu ja aloitan ensi viikolla uuden lukukauden unelmieni koulussa. Sen lisäksi vireillä on mahdollisesti myös sivutyö, joka veisi minut askeleen lähemmäksi pidemmän tähtäimen tavoitteitani. Unelmat ansaitsevat kuitenkin oman postauksena, joten juttu jatkuu jonain toisena päivänä.

20 comments:

  1. Onnittelut uuden työpaikan saannista! Onhan se monesti hermojarepivä ja turhauttava prosessi, mutta lopussa kiitos seisoo :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos :)! Totta, nyt oon taas montaa kokemusta rikkaampi. Osaanpahan varautua entistä paremmin sitten tulevaisuudessa jos ja kun käyn taas saman läpi.

      Delete
  2. Hienoa! Onneksi olkoon Veera!

    ReplyDelete
  3. Onnittelut! Onko tama se tyo mista puhuttiin kun nahtiin viimeks? Muistan etta sulla oli nayte tulossa jossain koulussa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Se mistä puhuttiin taitaa olla se mahdollinen sivutyö, jonka kohtalo on vielä epävarma. Siinä tuli viivästyksiä matkaan lomien takia. Tämä varsinainen työ tuli vastaan vasta pari viikkoa sitten ja hommat eteni vauhdilla. :)

      Delete
  4. Suurensuuret onnittelut! Työnhaku on tosi tympeää puuhaa näköjään missä tahansa, joten mahtavaa että kaikki järjestyi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Joo niin se taitaa olla :).

      Delete
  5. Onnea vielä kertaalleen! :) Tätä koko prosessia sivusta seuranneena en ole ollenkaan innoissani tästä omasta työnhakuprosessista.. :P

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti! Mutta eipä sitä tiedä vaikka sulla olisi ihan erilainen kokemus :).

      Delete
  6. Paljon onnea uudesta tyopaikasta! Itsekin aloitin viime perjantaina uudessa koulussa :) ja tyonhakiessa on ollut vahan samoja kokemuksia, etta ilmoitamme viela tanaan ja sitten ilmoitus tulee, jos tulee, parin viikon tai kuukaudenkin paasta...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se taitaa olla ihan yleistä vaikka onkin minusta aika kummaa. Mutta eihän sitä voi muuta kuin vain yrittää hyväksyä vaikkei aina ihan ymmärtäisikään. Onnea vielä sullekin uudesta työstä!

      Delete
  7. Onnea uudesta työstä! Tuli mieleen noista huonoista kokemuksista vasta eilinen vai toissa päiväinen uutinen Suomesta, että jokin mikälie yritys pyysi 9,90e käsittelymaksua kun hakemuksen lähetti. Kyllä se meni jo ala-arvoiseksi hommaksi omasta mielestä, että pitäisi maksaa, että voi edes hakea töitä :D

    Itsellä onneksi käynyt tuuri viimeiset pari vuotta töiden suhteen. Portugalissa kun kuuli, että oon suomalainen niin pyysi mua töihin vaikka en sinne edes hakenut. Ne tarvi niin epätoivoisesti suomenkielistä. Ja Tanskassa sain työpaikan kaksi viikkoa maahan muutosta :D Mutta sekin johtui taas siitä, että tarvitsi suomenkielistä työntekijää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho! Aika paha tuo 9.90e :D. En edes muista kuinka monta hakemusta pistin menemään, mutta jos jokaisesta olisi pitänyt maksaa kymppi, menisi ekan parin kuun palkat jo noihin hakemuksiin.

      Onpa hienoa, että suomen kielen osaaminen on ollut noin hyvä valtti! Omalla alallani siitä ei ole ollut toistaiseksi hyötyä. Tosin ei kyllä haittakaan, sillä Suomen mainen koulujen ja koulutuksen ihmemaana on kiirinyt tännekin ja suomalainen opettajan tutukinto kiinnostaa.

      Delete
  8. Onnea paljon sinulle uudesta työpaikasta, sisukkuus palkittiin :)

    ReplyDelete