Kärpäskissat

Sen lisäksi, että San Diegossa elellään vuoden lämpöisintä aikaa, elellään täällä myöskin vuoden kärpäsrikkainta aikaa. Kotimme on täynnä pikkiriikkisiä hedelmäkärpäsiä, jotka ovat kaikessa viattomuudessaankin äärettömän ärsyttäviä.

Onneksi meillä on kaksi kissaa, joiden puhekuplissa voisin helposti nähdä sanat onneksi meillä on kärpäsiä. Kisun ja Possun mielestä kärpästen metsästäminen on kivempaa kuin yksikään lelu ja kärpäset herkullisempia kuin yksikään herkku. Win, win, win.

Ainoa miinuspuoli on metsästyksen ehdottomuus. Kun kissalla on kärpänen kiikarissa, ei häntä pysäytä enää mikään. Kaikki kissan ja kärpäsen välissä oleva menettää merkityksensä, olkoon kyse sitten sohvalla loikoilijan mahasta, punaviinilasista, tärkeistä papereista tai vaikka tietokoneen näppäimistöstä.

On niillä muutama oikea lelukin... Näistä kaikki kaivetaan päivittäin esiin sohvan alta

Talomme ulkopuolella jyllää puolestaan hämppyjen valtakunta. Verkkoja roikkuu niin ikkuinoista, lampuista, aidanseipäistä kuin ovistakin eikä niiden puhdistaminen auta yleensä paria päivää pidempään. Kaikeksi onneksi nykyisen kotimme hämpyt ovat suurimmaksi osaksi harmittomia kavereita, toisin kuin entisen kotimme leskiyhdyskunta. Etukuistin pöydän on vallannut jättikokoinen puutarhahämppy, joka rakentaa valtavan verkkonsa aina ihan ikkunan eteen. Veikkaan, että hämppy tekee tämän tarkoituksella kissoja härnätäkseen. Tai ehkä kyse onkin flirtistä. Who knows...

Hämppyjen lisäksi ulkona vipeltää liskoarmeja ja taivaalla pörrää kämmenen kokoisia sinisen kimaltavia koppakuoriaisia, joista lähtee moottoripyörää muistuttava ääni. Amerikassa kaikki on isompaa.

Eläintilanne voisi olla toki paljon kurjempikin. Ainakaan toistaiseksi en ole löytänyt tyynyni alta käärmeitä enkä kengistäni skorpioneja. Joten mitäpä suotta valittamaan. Kärpäskissat ovat oikein mainioita lemmikkejä.