Saturday, February 25, 2017

Huonon univiikon loppu

Olemme Phillin kanssa hyvin erilaisia nukkujia. Phill nukahtaa sekunnissa ja herää puolessa. Minulla taas saattaa kestää hetki ennen kuin uni tulee, mutta uneni on syvää ja levollista. Jos kuitenkin käy niin kurjasti, että herään kesken unieni, ei uni meinaa tulla enää millään.

Viime viikko oli minulle, ehkä meille molemmille, surkea univiikko. Yhtenä yönä valvotti tekemättömien töiden lista, toisena kissa(t), kolmantena kummalliset putkiäänet, neljäntenä naapurin tanssibileet, viidentenä kissa(t) ja kuudentena Phillin kadonnut puhelin. Viime yönä nukutti, mutta kello soitti töihin lauantainkin kunniaksi jo puoliseiskalta. En olisi jaksanut nousta laisinkaan, mikä kostautui kiireellä ja kahvivajaudella. Yksi muumimuki ei riitä mihinkään - niin söpöjä kuin ne ovatkin.

Loppujen lopuksi energiaa riitti töihin, pitkään ja rentouttavaan juoksulenkkiin sekä hauskaan iltaan/iltapäivään kotikulmilla. Mutta nyt väsyttää niin paljon etten malta odottaa huomista sunnuntaiaamua, jolloin ei soi kello ja karvaiset herätyskellot lentävät makuuhuoneesta sillä sekunnilla kun mekkala alkaa. Unelmoin jo hitaasta aamusta ja kiireettömästä päivästä. Voin olla juuri niin aktiivinen tai laiska kuin huvittaa.


Viikonlopuissa parasta on se tunne, ettei ole pakko. Ei sitten yhtään mitään. Huokaisen siis syvään ja nautin kiireettömyydestä. Nautinnollista sunnuntaita kaikille!

No comments:

Post a Comment