Friday, January 20, 2017

Päivä jolloin Trumpista tuli presidentti

Tänään on se haikea päivä, jolloin valkoisen talon avaimet vaihtavat virallisesti omistajaa. Kaikkien aikojen lempparipresidenttini Obama sanoo "viimeiset" viisaat sanansa ja valta siirtyy kauhuskenaariolleni Trumpille. Tätä on ollut (ja on yhä edelleen) vaikea sulattaa.

Amerikkalaiset voisi jakaa tällä hetkellä karkeasti kolmeen osaan: Niihin, jotka odottavat innosta puhkuen taianomaisesti ilmestyviä uusia työpaikkoja ja upean Amerikan paluuta. Niihin, jotka puhisevat lähinnä kiukusta tai tärisevät pelosta. Sekä niihin, jotka eivät ole asiasta innoissaan, mutta pysyvät rauhallisena, tekevät parhaansa ja uskovat Obaman lailla, että mikään muu ei ole maailmanloppu kuin maailman loppu.

Haluaisin kovasti kuulua viimeiseen ryhmään, mutta minun on yhä edelleen vaikea pitää kiukkuani kurissa, kun puhe kääntyy Trumpiin. Siksi en mielelläni puhu hänestä. En edes kanssani samaa mieltä olevien kanssa. Olen siinä mielessä onnekas, etten ole edelleenkään päätynyt jutteluetäisyydelle Trumpin kannattajien kanssa. Minun pitää kasvaa vielä hieman ihmisenä ennen kuin olen valmis tarkastelemaan asiaa oikeasti avoimin mielin jonkun muun näkökulmasta. Yritys on kuitenkin kova, joten eiköhän tämä tästä.

Kirjoitin vaalipäivänä ylös päiväni kulun ja ajattelin tehdä saman nyt, kun vaalitulos herää oikeasti eloon. Onpa sitten mihin verrata, jos se maailmanloppu alkaa oikeasti näyttämään mahdolliselta.

Klo 6:00 Meidän molempien herätyskellot soivat. Ulkona on sysipimeää ja vettä tulee taivaan täydeltä. Emme todellakaan nouse treenaamaan.
Klo 6:30 Phill vetelee sikeitä, minä makaan hereillä peiton alla ja toivon, että saisin jäädä siihen koko päiväksi.
Klo 7:00 Herätyskelloni soi taas. Herään. Olin tainnut juuri nukahtaa ihanaan uneen. Nyt on kuitenkin pakko nousta. Napsautan kahvinkeittimen päälle, teen aamupalaksi määpähkinävoi banaani leipiä ja kauhon lounasastiaan vihanneskeiton tähteitä.
7:45 Röhnötän edelleen sohvalla peiton alla, vaikka kohta pitäisi olla jo menossa. Meikkaan minuutissa ja kiskon vaatteet päälle puolessa. Nappaan mukaani runsaasti vaihtovaatteita, sillä päivästä on tulossa märkä.
8:20 Tänään en pyöräile, sillä sade on ihan oikeasti rankkasateen luokkaa ja tuuli yli 30 mailia tunnissa (puuskissa lähemmäs 50 mph). Olen jälleen kerran kiitollinen lyhyestä työmatkastani ja rauhallisista pikkuteistä. En kohtaa ruuhkaa enkä onnettomuuksia ja olen töissä etuajassa.

8:30 Askartelen lasten kanssa kirjainpeliä samalla kun työparini pitää tanssibileitä energisimpien tapausten kanssa. Hieman ennen kymmentä luemme sadun, syömme aamun välipalan ja kokoonnumme share and tell -tuokion pariin.
10:45 Valmistaudumme ulos lähtöön. Ulkona sataa edelleenkin kaatamalla. Yhdellä lapsella ei ole minkäänlaista takkia mukana. Great... Ulkoilemme säällä kuin säällä ja se pitäisi olla jo kaikkien tiedossa. Päätän lainata lapselle oman vanhan, mutta lämpimän fleece-takkini. Takki muistuttaa lähinnä mekkoa, mutta lapsen mielestä on ehkä siisteintä maailmassa saada lainata open takkia.
11:45 Läpimärkä, mutta onnellinen joukkomme siirtyy takaisin sisätiloihin. Saamme avuksemme ylimääräisen käsiparin ja vaatteiden vaihto sujuu jouhevasti ilman suurempia hermoromahduksia.
12:30 Lounas maistuu kaikille. Sateessa leikkiminen vie energiaa! Puolipäiväiset lähtevät kotiin ja muun siirtyvät päikkäreille.
1:00 Vain yksi lapsi on enää hereillä. Ulkona sataa edelleen, joten päätän viettää tunnin lounastaukoni luokassa peiton alla teekuppi kädessä. Työparini tekee saman. Lueskelen muutaman Trump -jutun ja totean sen virheeksi. Keskityn mielummin kissavideoihin ja blogien lukemiseen/kirjoittamiseen.

2:30 Lapset nukkuvat edelleen ja päätän tehdä itselleni kupin teetä. Kuistin oven ohi kävellessäni huomaan, että se vuotaa ja lattia on ihan märkä. Yritämme kiskoa ovea kiinni tiukemmin, mutta yritys on turha. Koulun omistaja tulee ähisemään kanssamme ja yhteisvoimin saamme vedettyä turvonneen oven pikkuisen paremmin kiinni. Onni jää kuitenkin lyhytikäiseksi, sillä huomaamme myös katon vuotavan. Naapuriluokassa vuoto yltyy hetkessä niin pahaksi, että isot kulhot täyttyvät muutamassa minuutissa. Omistaja soittaa miehensä paikalle, joka kiipeää katolle ratkomaan ongelmaa ja tuo onneksi mukanaan myös palolaitokselta haettuja hiekkasäkkejä.
2:50 Kaikki lapset heräävät äänteilyihimme. Kokoonnumme joukolla ison ikkunan eteen "ihailemaan" kadulla virtaavaa jokea. Aurinko pilkistää pilven takaa, mutta sade vain jatkuu. Yritämme bongata sateenkaaren, mutta pian taivas on taas sysimusta.
3:30 Syömme välipalaa, luemme sadun ja piirtelemme kuka mitäkin. Piirtelyinnon loputtua jäljellä on enää minä ja neljä lasta. Päätämme tehdä yhdessä ison karttapalapelin ennen viereiseen luokkahuoneeseen siirtymistä. Ulkona sade ja tuuli ovat sitä luokkaa, ettei sinne ole mitään asiaa.
4:45 Siirrymme kilpparien luokkaan, jossa on meneillään päivän toiset tanssibileet. Juttelen parin vanhemman kanssa ja lähden kotiin viideltä.

5:15 Saavumme kotiin Phillin kanssa samaan aikaan. Juoksen sateessa hakemaan postin, jonka seassa on myös kieli pitkällä odottamani uudet Athleta legginsit. Ne istuvat kuin hansikkaat enkä malttaisi millään odottaa seuraavia treenejä. Ei kuitenkaan tänään, sillä ulkona sataa yhä edelleen ja kotitreeni ei houkuta.
5:30 Puramme Phillin tuomat ruokaostokset, vaihdamme kuulumiset ja jaamme Stone Breweryn Enjoy By ystävänpäivä edition oluen.
6:30 Phill kokkailee aiemmin preppaamansa illallisen ja minä kirjoittelen blogia.  Selailen myös pikkuisen Facebookia, joka on yllättäen täynnä Trumpia. Kissat maukuvat ja pyörivät jaloissa.
7:00 Syömme ja katselemme Better Call Saul sarjaa. Mahat täynnä pohdimme, lähtisimmekö seuraavana päivänä lautailemaan vuorille. Päätämme siirtää lautailun seuraavaan viikonloppuun, sillä ajatus kovista tuulista ja lumipyryn tukkimista teistä ei houkuta.
9:30 Vaikka sisätermostaatti näyttääkin pitkälti yli kahta kymppiä, on minun ollut koko illan kylmä. Keittelen teetä, syön rivin Fazerin lontoonrae suklaata ja kaivaudun torkkupeiton alle. Nautiskelen jo etukäteen huomisesta hitaasta aamusta, kun ei ole kiire yhtään minnekään.


Hyvää yötä maailma. Trumpin ensimmäinen päivä presidenttinä on kohta ohi. 3 vuotta, 11 kuukautta ja 29 päivää jäljellä.

11 comments:

  1. Mä en saanut yöllä nukuttua kun Trump tuli painajaisiin. Bushin ekalla kaudella pysyttelin Yhdysvalloista kaukana... tällä kertaa se saattaa olla vaikeampaa. Pelottaa ihmisoikeuksien, ympäristön ja terveydenhuollon puolesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, samat asiat huolettavat minuakin ja lisäksi myös kansainväliset diplomaattisuhteet, kun Trumpilla on vielä paljon opittavaa diplomatiasta. Tämä minun taktiikkani, eli uutisten välttely, ei myöskään pidemmän päälle toimi. Parempi olla hyvin selvällä mitä tapahtuu ja miettiä omia vaikuttamismahdollisuuksia.

      Delete
  2. Minä en suoraan sanottuna ymmärrä tätä Trump-kauhua. Kyse on joukkopsykoosista missä ei edes oikeastaan tiedetä mitä pelätään. Oliko Obaman aika mitenkään hyvä? Rotusuhteet ovat nyt huonommat kuin pitkään aikaan ja Obama soti ulkomailla siinä missä moni muukin presidentti. Kalifornian ja New Yorkin hipsterit ovat harmissaan, koska heidän maailmankuvansa on romutettu vaikka maailma itsessään on ehjä. USA:ssa ja muualla läntisessä maailmassa on paljon tavallisia ihmisiä jotka eivät välitä luomulattesta ja joiden työpaikka on mennyt Kiinaan tai Meksikoon. Tilalle on tarjottu pikaruokapaikan tarjoilijanpestejä tai siivousta. Ihmisten arvokkuus ja ylpeys on viety eikä siitä saisi sanoa mitään. Maahanmuuton suhteen USA on Eurooppaa paremmassa asemassa koska se on suojassa invaasiolta Afrikasta ja Lähi-Idästä. Ilmastonmuutos on paljossa pelkkää arvailua jossa ihmisillä maksatetaan suuria summia vaikka Kiina, Afrikka, Venäjä, Intia jne eivät tee mitään.Uhka on kovin abstrakti eikä näy missään. Ihmekös se jos se mietityttää.

    Sinä Veera olet kovin suomalainen vieläkin. Sinun pitäisi amerikkalaistua niin et olisi niin kovasti vastaan demokratiaa ja muutosta jota Trump tuo tullessaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan totta, että olen vielä hyvin suomalainen ja tulen varmasti myös aina olemaan. En näe siinä mitään huonoa tai tähän asiaan liittyvää. Trump ja demokratia eivät mielestäni kulje käsikädessä eikä USA:n vaalisysteemikään ole mikään demokratian perikuva. Kansastahan suurin osa halusi Clintonin presidentikseen.
      Ei minulla toki ole mitään työpaikkojen lisäämistä tai muutosta vastaan, mutten vain usko, että Trump tiiminsä kanssa siihen kykenee. Obaman aikana USA meni monen asian suhteen valtavia harppauksia eteenpäin, vaikkei täydellinen maa toki olekaan. Trump puolestaan edustaa taantumusta ja arvoja, joiden takana en voi seistä.

      Delete
  3. Samanlainen vaalisysteemi on esim. Britanniassa ja pitää muistaa että USA on maailman vanhimpia demokratioita. Missä suhteessa USA meni Obaman aikana eteenpäin on epäselvää. Yhdysvaltoihin halutaan muuttaa todella laajasti pitkin maailmaa. Ei huonoon maahan haluttaisi muuttaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei tämä huono maa olekaan, mutta kaukana myös kaikille tasaveroisesta ja täydellisestä, jos sellaista nyt on olemassakaan. Obama on tehnyt paljon töitä esimerkiksi koulutuksen, terveydenhuollon ja ympäristöasioiden eteen. Yksi Obaman viimeisistä (minulle todella merkityksellisistä) teoista presidenttinä oli ohjata julkisten koulujen rahoitusta niin, että kuilut hyvien ja huonojen koulujen välillä tasoittuisivat. Toivon, että USA pysyy tulevaisuudessakin hyvänä ja haluttuna maana eikä tänne muuttamisesta tai täällä elämisestä tehdä mahdotonta.

      Delete
    2. Hyvien ja huonojen koulujen ero johtuu siitä, että niissä on hyviä ja huonoja oppilaita, ei rahoituksesta. Ympäristöasiat ovat kovin abstrakteja, ei niitä tavallinen ihminen havaitse. USA:ssa muuten on siistimpää kuin Suomessa jossa roskat heitellään minne sattuu ja joka paikka on täynnä töherryksiä. Suomessa on aina auto invapaikalla ilman lupaa, USA:ssa ei koskaan.

      Delete
  4. Oon sun kanssa vahan samoilla linjoilla, etten oikeen saa suuta avattuani asiasta, enka oo ite onneks tavannu ketaan kuka ois pro-Trump. Enka oikeen tiia etta miten tassa pitais toimia, niin etta oon vaan hiljaa ja yritan menna eteenpain, syvaan huokaillen. Huoh.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Samoilla fiiliksillä täällä. Päivä kerrallaan!

      Delete
  5. Toivon olevani siinä kolmannessa ryhmässä. Eniten epäilyttää tuo kansainvälinen tilanne ja se nyt on sellainen, josta eivät ehkä kaikki amerikkalaiset edes ole huolissaan. Diplomatiaa siinä merkityksessä minkä olimme oppineet tuntemaan ei enää taida olla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on minullakin tavoitteena, sillä tällainen ärsytys ja huolehtiminen ilman selkää päämäärää ja tarvittavia tietoja vie vain turhaa energiaa. Minulla on jääkaapin ovessa magneetti jossa lukee worrying is like a rocking chair. It gives you sth to do but it doesn't get you anywhere.

      Delete