Tähän väliin kuitenkin pieni leffavinkki kaikille hyvän itkun tapeessa oleville. Käykääpä ihmeessä katsomassa A Monter Calls. Lupaan että lähdet teatterista ainakin yhden kyyneleen kevyempänä. Minä itkin simät päästäni eikä mukana ollut tietenkään edes yhtään nenäliinaa. En ole varmaan koskaan eläissäni itkenyt yhtä paljon elokuvissa tai ylipäänsään julkisilla paikoilla.
Kuva täältä
Koskettavuuden lisäksi elokuva oli huikaisevan kaunis ja kaikin puolin hyvin tehty. Juuri sopiva sekoitus satua ja karua elämää. Two thumbs up! Suosittelen lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti